Aistinreseptori
Tämä artikkeli käsittelee reseptoreita anatomisesta ja fysiologisesta näkökulmasta. Reseptorin muita merkityksiä voi hakea täsmennyssivulta reseptori.
Aistinreseptori eli sensorinen reseptori on aistinelimen solu, jonka tarkoituksena on vastaanottaa ulkoisia fysikaalisia tai kemiallisia ärsykkeitä sekä muuttaa nämä hermoimpulsseiksi.[1] Reseptorit ovat spesifisiä tietyille energiamuodoille eli esimerkiksi näköaistin reseptorit aistivat sähkömagneettista energiaa ja kuuloaistin reseptorit puolestaan reagoivat paineen vaihteluihin.
Reseptorien tyypit
Reseptorit voidaan jakaa eksteroseptoreihin, interoseptoreihin ja proprioseptoreihin.[2]
- Eksteroseptorit välittävät tietoa ulkomaailmasta.[2]
- Interoseptorit välittävät tietoa elimistöstä itsestään.[2]
- Proprioseptorit välittävät tietoa elimistön tai sen osan asennosta tai liiketilasta. Proprioseptoreihin kuuluvat sisäkorvan asento- ja liikereseptorit, jänteiden ja nivelpussien reseptorit sekä lihasten reseptorit. Sisäkorvan asento- ja liikereseptoreista käytetään myös nimitystä tasapainoreseptorit.[2]
Reseptorit ihmiskehossa
Aistinreseptoreihin kuuluvat muun muassa seuraavat reseptorit:
- Kemoreseptorit, joihin kuuluvat
- Neuroepiteliaaliset solut
- Hajureseptorihermosolut
- Ei-kromaffiiniset paragangliot
- Makusilmut
- Mekanoreseptorit, joihin kuuluvat
- Golgi-Mazzonin kappaleet
- Merkelin solut
- Lihaskäämit
- Neuroepiteliaaliset solut
- Pacinin kappaleet
- Baroreseptorit
- Keuhkojen venytysreseptorit
- Kipureseptorit eli nosiseptorit
- Valoreseptorit eli fotoreseptorit
- Lämpötilareseptorit eli termoreseptorit
Lähteet
- ↑ Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 174. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
- ↑ a b c d Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 238. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2.
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aistinreseptori Wikimedia Commonsissa