Antimonitribromidi
Antimonitribromidi | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | 7789-61-9 |
PubChem CID | 24615 ja 24758200 |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | SbBr3 |
Moolimassa | 361,46 |
Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
Sulamispiste | 96 °C[1] |
Kiehumispiste | 287 °C[2] |
Tiheys | 4,148 g/cm3[1] |
Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa[1] |
Infobox OK |
Antimonitribromidi (SbBr3) on antimonin ja bromin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Sitä voidaan käyttää muiden antimoniyhdisteiden valmistamiseen, tekstiilien värjäyksessä, analyyttisen kemian reagenssina ja polymeerien palonestoaineena.
Ominaisuudet
Huoneenlämpötilassa antimonitribromidi on valkoista tai kellertävää kiteistä ainetta. Sillä on kaksi kidemuotoa, jotka ovat α- ja β-muodot. Yhdiste liukenee happoihin, emäksiin ja moniin orgaanisiin liuottimiin kuten asetoniin ja kloroformiin. Antimonitribromidi hydrolysoituu veden vaikutuksesta antimonitrioksidiksi. Aine on Lewis-happo ja muodostaa kompleksja. Yhdiste ärsyttää ihoa ja hengitysteitä ja voi kosketuksiin joutuessaan aiheuttaa syövytysvammoja.[1][2][3][4]
Valmistus ja käyttö
Antimonitribromidia valmistetaan useimmiten kuumentamalla antimonin ja bromin seosta.[1][2] Toinen tapa on antimonitrikloridin ja booritribromidin välinen halogeeninvaihtoreaktio[5].
- 2 Sb + 3 Br2 → 2 SbBr3
Antimonitribromidia käytetään muiden antimoniyhdisteiden valmistamiseen, tekstiilien värjäyksessä peittana, eräiden metalliseosten värjäämiseen, analyyttisen kemian reagenssina ja polymeerien kuten polyeteenin palonestoaineena.[1][2][3][4][6]
Lähteet
- ↑ a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 253. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c d Leon D. Freedman, G. O. Doak, G. Gilbert Long, Tariq Mahmood & Charles B. Lindhal: Antimony Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003.
- ↑ a b Sabina C. Grund, Kunibert Hanusch, Hans J. Breunig & Hans Uwe Wolf: Antimony and Antimony Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006.
- ↑ a b Richard P. Pohanish: Sittig's Handbook of Toxic and Hazardous Chemicals and Carcinogens, s. 272. William Andrew, 2017. ISBN 9780323389686. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.4.2020). (englanniksi)
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 763. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.4.2020). (englanniksi)
- ↑ R. Frim & S. D. Ukeles: Bromine, Inorganic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011.