Antofylliitti

Antofylliitti
Antofylliittinäyte Kopparbergistä, Ljusnarsbergistä, Västmanlandista
Antofylliittinäyte Kopparbergistä, Ljusnarsbergistä, Västmanlandista
Luokka silikaattimineraalit
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava (Mg,Fe)7Si8O22(OH)2
Fysikaaliset ominaisuudet
Asu sälöinen tai kuituinen
Optiset ominaisuudet
Viiru valkoinen
Aiheesta muualla

Antofylliitti Commonsissa

Infobox OK
Antofylliittiasbestikuituja elektronimikroskooppikuvassa.

Antofylliitti on amfiboliryhmään kuuluva mineraali, jonka kemiallinen kaava on (Mg,Fe)7Si8O22(OH)2, eli se on magnesium-rauta-inosilikaattihydroksidi. Antofylliitti, kuten cummingtoniitti, on polymorfinen mineraali. Jotkin antofylliitin muodot ovat lamellimaisia tai säikeisiä ja niitä käytetään asbestin tavoin. Nimi on johdettu latinan sanasta anthophyllum ’mausteneilikka’, joka on viittaus mineraalin yleisimpään väriin.

Esiintyminen

Antofylliittiä syntyy runsasmagnesiumisten kivien, etenkin ultramafisten magmakivien ja epäpuhtaiden dolomiittisaviliuskeiden, metamorfoosissa. Taantumistuotteena sitä muodostuu reunustamaan jäänneortopyrokseeneja ja oliviinia, ja kordieriittia sisältävässä gneississä ja liuskeessa se esiintyy lisämineraalina. Antofylliittiä esiintyy serpentiinin ohella taantuvan metamorfoosin tuotteena ultramafisissa kivissä.

Esiintyminen ultramafisissa kivissä

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Antofylliittiä muodostuu etenevässä metamorfoosissa talkin hajotessa ultramafisissa kivissä veden ja hiilidioksidin vaikutuksesta. Hiilidioksidin (X CO2) partiaalipaine vesiperäisessä liuoksessa suosii antofylliitin syntyä. Korkeampi hiilidioksidin partiaalipaine vähentää antofylliitti-in-isograadin lämpötilaa.

Täysin vetisessä, hiilidioksidittomassa ympäristössä ultramafiset kivet tapaavat muodostaa serpentiini-antigoriitti-brusiitti-tremoliitti-kokoumia (jotka ovat riippuvaisia MgO-pitoisuudesta), ja amfiboliitista granuliittiin -metamorfoosissa muodostuu metamorfista pyrokseenia tai oliviinia. Täten, antofylliittiä sisältävät ultramafiset kivet viittaavat ainakin viherliuskefasieksen metamorfoosiin, jossa on ollut mukana hiilidioksidipitoista metamorfista liuosta.

Tavalliset metamorfisten muodostumien reaktiot vähämagnesiumisille (< 25 % MgO) ja runsasmagnesiumisille (> 25 % MgO) ultramafisille kiville ovat:

  • Oliviini + tremoliitti + talkki → oliviini + tremoliitti + antofylliitti (alhainen MgO, > 550 °C, XCO2 < 0,6)
  • Talkki + tremoliitti + magnesiitti → tremoliitti + antofylliitti + magnesiitti (korkea MgO, > 500 °C, XCO2 > 0,6)
  • Talkki + magnesiitti + tremoliitti → antofylliitti + tremoliitti + magnesiitti (alhainen MgO, > 500 °C, XCO2 > 0,6)

Taantuva antofylliitti on verrattain harvinainen ultramafisissa kivissä, ja metamorfoosiin saatavan vähäisen energiamäärän takia ja metamorfoosin aiheuttaman yleisen kivimassan kuivumisen takia se on yleensä huonosti kehittynyttä. Siten myös merkittävä hiilidioksidin tarve metamorfisissa liuoksissa rajoittaa antofylliitin esiintymistä taantuvana mineraalina. Tavallinen taantuvasti metamorfoituvien ultramafisten kivien metamorfinen koostumus on siksi serpentiniitti- tai talkki-magnesiitti-kokouma.

Taantuvaa antofylliittiä esiintyy yleisimmin heikkousvyöhykkeillä, jossa kivien rakoilu ja murtuminen tuottaa hiilihappopitoisille liuoksille putkia taantuvan metamorfoosin aikana.

Aiheesta muualla

  • Webmineral: Anthophyllite Mineral Data (englanniksi)
  • Mindat: Anthophyllite (englanniksi)
  • Handbook of Mineralogy: Anthophyllite (pdf) (englanniksi)
  • Geologia.fi: Amfiboliryhmä