Berylliumbromidi

Berylliumbromidi
Tunnisteet
CAS-numero 7787-46-4
PubChem CID 82230 ja 522686
Ominaisuudet
Molekyylikaava BeBr2
Moolimassa 168,81
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine
Sulamispiste 473 °C (sublimoituu)
502  °C (sulaa)[1]
Kiehumispiste 520 °C[1]
Tiheys 3,465 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Liukenee veteen[1]
Infobox OK

Berylliumbromidi (BeBr2) on beryllium- ja bromidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää orgaanisen kemian synteeseissä.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

Berylliumbromidi on huoneenlämpötilassa valkoista tai väritöntä kiteistä ainetta. Sen alkeiskoppi on ortorombinen ja rakenne koostuu polymeerimäisestä ketjusta, jossa jokainen berylliumioni on sitoutunut neljään bromidi-ionin. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja eräisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin.[1][2][3][4]

Berylliumbromidia voidaan valmistaa kuumentamalla berylliumia tai berylliumkarbidia ja bromia 500–700 °C:n lämpötilaan. Toinen yleisesti käytetty tapa on berylliumoksidin, bromin ja hiilen välinen reaktio 1 100–1 200 °C:n lämpötilassa.[1][3][4]

Be + Br2 → BeBr2
2 BeO + 2 Br2 + C → 2 BeBr2 + CO2

Berylliumbromidia käytetään orgaanisen kemian synteeseissä[3] ja sitä voidaan lisätä polyvinyylialkoholin joukkoon[5].

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 40–41. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.4.2020). (englanniksi)
  2. ↑ Donald J. Kaczynski:Beryllium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011.
  3. ↑ a b c Mark Svilar, Gary Schuster, Terence Civic, Phillip Sabey, Edgar Vidal, Stephen Freeman, Günter Petzow, Fritz Aldinger, Sigurd Jönsson, Peter Welge, Vera Kampen, Thomas Mensing & Thomas Brüning:Beryllium and Beryllium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2013.
  4. ↑ a b Kenneth A. Walsh: Beryllium Chemistry and Processing, s. 118–120. ASM International, 2009. ISBN 978-0-87170-721-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.4.2020). (englanniksi)
  5. ↑ R. Frim & S. D. Ukeles: Bromine, Inorganic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011.