Edward Bernays

Edward Bernays vuonna 1917.

Edward Bernays (22. marraskuuta 1891 – 9. maaliskuuta 1995) oli itävaltalais-yhdysvaltalainen propagandan, tiedotus- ja suhdetoiminnan ja mainonnan kehittäjä. Bernays oli Sigmund Freudin sisarenpoika ja sovelsi Freudin ajatuksia käytännössä. Natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels luki Bernaysin teoksia.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Bernays oli Walter Lippmanin kanssa jäsenenä Yhdysvaltain hallituksen Committee on Public Information (CPI) -komiteassa, jonka tavoitteena oli saada amerikkalaiset tukemaan maan liittymistä sotaan.[1]

Sodan jälkeen Bernays perusti oman PR-toimiston Manhattanille. Hän oli sitä mieltä, että jos propagandaa voi käyttää sodan aikana, sitä voi varmasti käyttää myös rauhan aikana. Mutta koska sana propaganda ei kuulostanut hyvältä, hän keksi uuden termin, julkisuusneuvoja. [2]

Eräitä merkittäviä asiakkaita ja kampanjoita

Calvin Coolidgen uudelleenvalinta

Calvin_Coolidgesta oli tullut presidentti vuonna 1923 kun hänen edeltäjänsä Warren G. Harding kuoli äkillisesti. Coolidge tunnettiin hiljaisena ja epäkarismaattisena. Niinpä Bernays palkattiin parantamaan Coolidgen imagoa.

Bernays järjesti Valkoisessa Talossa ennen vuoden 1924 presidentinvaaleja "pannukakkuaamiaisen", johon oli kutsuttu lukuisia tunnettuja laulajia ja näyttelijöitä esiintymään ja syömään aamiaista presidenttiparin kansa. Monet lehdet uutisoivat tapahtumasta ja siitä, kuinka "presidentti melkeinpä nauroi". Tämä paransi Coolidgen imagoa, ja hänet valittiinkin uudelleen.[3]

Pekoni aamiaispöytiin

1920-luvun puolivälissä pekonin myynti oli romahtanut, kun monet amerikkalaiset olivat korvanneet aamiaisensa pelkällä kahvilla ja paahtoleivällä. Palauttaakseen pekonin aamiaispöytään Bernays teetti kyselyn 5000 lääkärille. Useimmat heistä suosittelivat runsasta aamiaista. Kun tulokset oli julkistettu lehdistössä, käynnitti Bernays mainoskampanjan, jossa pekonia ja munia mainostettiin täydellisenä aamiaisena. Siitä lähtien pekoni on ollut perusruokaa varsinkin amerikkalaisten aamiaisella.[3]

Dixie Cup pahvimukit

1930-luvulla Bernays palkattiin lisäämään Dixie Cup -pahvimukien myyntiä. Bernays hyödynsi markkinoinnissa tautien pelkoa. Hän perusti komitean "Committee for the Study and Promotion of the Sanitary Dispensing of Food and Drink". Pitkän ja monimutkaisen nimensä vuoksi se kuulosti hallituksen komitealta. Komitea totesi raportissaan, että lasien jakaminen oli epähygieenistä. Sitten Bernays käynnisti mainoskampanjan, jossa korostettiin kertakäyttömukien hygieenisyyttä. "Yksikään huuli ei ole koskaan koskettanut Dixie-mukin reunaa ennen kuin se osuu sinun huuliisi".[3]

Tupakka

1920-luvun lopulla naiset eivät juuri polttaneet tupakkaa, ainakaan julkisesti. American Tobacco Companyn johtaja George Washington Hill palkkasi Bernaysin markkinoimaan tupakkaa naisille. Hill valitti, että yhtiö menettää puolet markkinoista, koska naisten tupakointi on miesten mielestä tabu.[2]

Tupakka laihdutuskeinona

Aluksi Bernays pyrki lisäämään naisten halua tupakoida esittämällä sen laihdutuskeinona. Ajatuksena oli, että on parempi polttaa tupakka kuin syödä makeisia tai jälkiruokia. Tätä sanomaa levitämään palkattiin hoikkia julkkiksia.[2]

Vapauden soihdut

Bernays palkkasi nuoria naisia polttamaan tupakkaa julkisesti vuoden 1929 pääsiäismarssilla New Yorkissa. Bernaysin sihteeri Bertha Hunt esiintyi naisasianaisena tällä Torches of Freedom -marssilla. Seuraavan päivän New York Times kertoi etusivullaan naisten polttavan tupakkaa naisten vapautumisen merkkinä otsikolla Group of Girls Puff at Cigarettes as a Gesture of “Freedom”. Sama tarina julkaistiin kymmenissä muissa amerikkalaisissa lehdissä. Kampanjan todelliset alullepanijat jäivät täysin pimentoon. Vaikka tämä yksittäinen tapaus ei ollutkaan käänteentekevä naisten tupakanpolton kannalta,[4] muutkin tupakkayhtiöt alkoivat kohdistaa markkinointiaan naisille.[1]

Green Ball

Vuonna 1934 Beernaysia pyydettiin selvittämään, miksi naiset karsastavat Lucky Strike savukkeita. Osoittautui, että se johtui savukeaskin punaisesta ja tummanvihreästä väristä, jotka eivät sopineet yhteen vaatteiden kanssa. Naiset eivät tuohon aikaan käyttäneet vihreitä vaatteita.[5]

Kun Bernays ehdotti askin värien muuttamista neutraalimmaksi, Hill kieltäytyi, koska askin markkinointiin oli käytetty jo niin paljon rahaa. Niinpä Bernays päätti muuttaa muotia. Hän lanseerasi kampanjan, jossa vihreästä pyrittiin tekemään muotiväri. Keskeinen osa tätä kampanjaa oli Waldorf-Astoria Hotellissa järjestetyt Green Ball -tanssiaiset. Tanssiaisia markkinoitiin hyväntekeväisyystilaisuutena, ja siihen osallistuvien seurapiirinaisten olisi pukeuduttava vihreisiin asuihin.[5]

Teokset

  • The Broadway Anthology (1917, co-author)
  • Crystallizing Public Opinion (New York: Boni and Liveright, 1923) OCLC 215243834
  • A Public Relations Counsel (1927)
  • An Outline of Careers: A Practical Guide to Achievement by Thirty-Eight Eminent Americans (1927)
  • Verdict of Public Opinion on Propaganda (1927)
  • Propaganda (New York: Horace Liveright. 1928) ISBN 978-0-8046-1511-2
  • This Business of Propaganda (1928)
  • Universities—Pathfinders in Public Opinion (1937)
  • Careers for Men: A Practical Guide to Opportunity in Business, Written by Thirty-Eight Successful Americans (1939)
  • Speak Up for Democracy: What You Can Do—A Practical Plan of Action for Every American Citizen (New York: The Viking Press, 1940)
  • Future of Private Enterprise in the Post-War World (1942)
  • Democratic Leadership in Total War (1943)
  • Psychological Blueprint for the Peace—Canada, U.S.A. (1944)
  • Public Relations (1945)
  • Your Place at the Peace Table. What You Can Do to Win a Lasting United Nations Peace (New York: The Gerent Press, 1945)
  • What the British Think of Us: A Study of British Hostility to America and Americans and Its Motivation, with Recommendations for Improving Anglo-American Relations (1950, co-author with his wife Doris Fleischman)
  • The Engineering of Consent (Norman: University of Oklahoma Press, 1955)(contributor) OCLC 550584
  • Your Future in Public Relations (1961)
  • Biography of an Idea: Memoirs of Public Relations Counsel (1965)
  • Case for Reappraisal of U.S. Overseas Information Policies and Programs (Special Study) (1970), by Edward L. Bernays and Burnet Hershey (editors)

Katso myös

  • Ivy Lee

Lähteet

  1. a b https://thesocietypages.org/socimages/2012/02/27/torches-of-freedom-women-and-smoking-propaganda/
  2. a b c Freudin siskonpoika sai naiset tupakoimaan. Tieteen Kuvalehti Historia, 2024, nro 11, s. 32-35. Bonnier Publications International.
  3. a b c Mitä vain voi myydä. Tieteen Kuvalehti Historia, 2024, nro 11, s. 36-37. Bonnier Publications International.
  4. https://www.historytoday.com/miscellanies/original-influencer
  5. a b When Green Was Smokin’ Hot Fashion By Hart. 17.8.2015. Viitattu 31.8.2024. (englanniksi)
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • FAST
  • ISNI
  • VIAF
  • WorldCat
Kansalliset
  • Norja
  • Espanja
  • Ranska
  • BnF data
  • Saksa
  • Israel
  • Yhdysvallat
  • Ruotsi
  • Japani
  • Tšekki
  • Korea
  • Alankomaat
  • Puola
Tieteilijät
  • CiNii
Taiteenala
  • ULAN
Henkilöt
  • Trove
Muut
  • SNAC
  • IdRef