Fosforipentafluoridi
Fosforipentafluoridi | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | 7647-19-0 |
PubChem CID | 24295 |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | PF5 |
Moolimassa | 125,97 |
Ulkomuoto | Väritön kaasu[1] |
Sulamispiste | -83 °C [1] |
Kiehumispiste | -75 °C [1] |
Tiheys | 5,805 g/dm3[1] |
Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Infobox OK |
Fosforipentafluoridi (PF5) on fosforin ja fluorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste.
Ominaisuudet
Fosforipentaluoridi on huoneenlämpötilassa väritön ja epämiellyttävän hajuinen kaasu. Se reagoi veden kanssa hydrolysoituen ensin fosforyylifluoridiksi, joka hajoaa edelleen fluorifosforihapoiksi ja fosforihapoksi sekä vetyfluoridiksi. Yhdiste on Lewis-happo eli se kykenee vastaanottamaan elektroniparin. Se muodostaa komplekseja Lewis-emästen, kuten amiinien, eettereiden, sulfoksidien ja nitriilien ja fluoridi-ionin kanssa. Rakenteeltaan fosforipentafluoridi on trigonaalinen bipyramidi.[1][2][3][4]
Valmistus ja käyttö
Tyypillisin tapa valmistaa fosforipentafluoridia on fosforipentakloridin fluoraus käyttäen arseenitrifluoridia, kalsiumfluoridia, vetyfluoridia, lyijyfluoridia, antimonitrifluoridia tai hopeafluoridia.[2][3][4]
- 3 PCl5 + 5 AsF3 → 3 PF5 + 5 AsCl3
Muita tapoja valmistaa yhdistettä ovat fosforipentoksidin tai fosforihapon ja alkali- tai maa-alkalimetallifluoridin, fosforyylifluoridin ja vetyfluoridin tai rikkiheksafluoridin ja fosforitrifluoridin välisellä reaktiolla.[2]
Fosforipentafluoridin käyttö on melko vähäistä. Sitä voidaan käyttää mietona fluorauskemikaalina tai katalyyttinä polymerointireaktioissa tai fosforin lähteenä puolijohteita valmistettaessa.[2][3]
Lähteet
- ↑ a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 160. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c d Charles B. Lindahl & Tariq Mahmood: Fluorine Compounds, Inorganic, Phosphorus, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000 Viitattu 04.10.2012
- ↑ a b c Gerhard Bettermann, Werner Krause, Gerhard Riess & Thomas Hofmann: Phosphorus Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000 Viitattu 04.10.2012
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 706. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 04.10.2012). (englanniksi)