Heikko signaali

Heikko signaali on Igor Ansoffin 1970-luvulla kehittämä strategiatutkimuksen käsite. Sen perusajatus on, että organisaatioiden on vaikea vastata äkillisiin muutoksiin, joita ne eivät ole kyenneet ennakoimaan. Ansoff käytti havainnollistavina esimerkkeinä hyökkäystä Pearl Harbouriin, Troijan hevosta, öljykriisiä sekä autoteollisuuden kykenemättömyyttä vastata viranomaisten turvallisuusvaatimuksiin.[1] Ansoff esitti, että aikansa ennakointimenetelmien ja suunnitteluideologian tilalle tuli omaksua strategisesti joustavampia toimintatapoja ja alkaa systemaattisesti tarkkailla ja käsitellä sellaisia toimintaympäristön muutoksia, jotka saattavat johtaa kriiseihin. Signaali merkkinä tulevasta ja itse tulevaa ilmiötä ei ole aina käytännössä mahdollista erottaa, vaikka Ansoff nämä teoreettisesti erottikin.[2] Ansoffin käsitys oli, ihmiset yrityksissä havaitsevat oireita muutoksista mutta eivät ymmärrä niiden merkitystä, koska luottavat siihen, mitä menneestä on opittu, mikä johtaa tappioihin tai voittojen menetykseen.[2]

Heikkojen signaalien tutkimus Suomessa

Heikon signaalin käsite on omaksuttu myös tulevaisuudentutkimuksen piiriin. Aiheesta on Suomessa kirjoitettu etenkin 2000-luvulla. Mika Mannermaa esitteli heikon signaalin, megatrendin ja paradigmasokeuden peruskäsitteet kirjassaan Heikoista signaaleista vahva tulevaisuus (2004). Sissi Silvánin Valppaus on valttia - Heikot signaalit löytyvät läheltä (2006) jakoi yritysjohtajille vinkkejä signaalien tunnistamiseen. Elina Hiltunen vastasi etenkin heikon signaalin määrittelyyn kohdistettuun kritiikkiin.[3] Heikoista signaaleista kirjoittaminen ja puhuminen yleistyi myös aikakauslehtien talous-, matkailu ja kulutusaiheisissa jutuissa sekä eri hallinnonalojen seminaareissa ja koulutuksissa.

Lähteet

  1. ↑ Ansoff, H. I.: Managing Strategic Surprise by Response to Weak Signals. California Management Review vol. XVIII no. 2, pp. 21–33., 1975.
  2. ↑ a b Mari Holopainen, Marja Toivonen: Weak signals: Ansoff today. Futures, 1.4.2012, nro 3, s. 198–205. doi:10.1016/j.futures.2011.10.002. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ Elina Hiltunen: The future sign and its three dimensions. Futures, 1.4.2008, nro 3, s. 247–260. doi:10.1016/j.futures.2007.08.021. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

  • Bryan S. Coffmanin (1997) artikkelisarja heikoista signaaleista (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Elina Hiltusen väitöskirja (2010): Weak Signals in organizational Futures Learning
  • Elina Hiltunen (2012): Matkaopas tulevaisuuteen (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Turo Uskali, Paying Attention to Weak Signals – The Key Concept for Innovation Journalism (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Day ja Shoemaker, 2006: Pheriperal Vision: Detecting the Weak Signals that Will Make or Break Your Company
  • Sandro Mendonça, Gustavo Cardoso and João Caraça: Some Notes on the Strategic Strength of Weak Signal Analysis
  • Igor H. Ansoff, Managing Strategic Surprise by Response to Weak Signals