Helge Dahlman
| Helge Dahlman | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. huhtikuuta 1924 Helsinki |
| Kuollut | 19. helmikuuta 1979 (54 vuotta) |
| Taiteilija | |
| Palkinnot | |
| Pro Finlandia 1964 | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Helge William Dahlman (20. huhtikuuta 1924 Helsinki – 19. helmikuuta 1979) oli suomalainen taidemaalari.
Dahlmanin vanhemmat olivat taidetakoja, seppä Karl Ivar Dahlman ja Olga o.s. Stenberg. Dahlman osallistui jo 15-vuotiaana vapaaehtoisena talvisotaan ja 17-vuotiaana jatkosotaan. Jatkosodan alkuvaiheissa Dahlman haavoittui menettäen vasemman kätensä. Sodan aikana hän oli toipilaana Sveitsissä taidemesenaatti Hélène de Mandrot’n luona.
Dahlman kävi Suomen Taideakatemian koulun 1943–1945. Dahlman asui opettajavaimonsa kanssa ensin Kittilässä, sitten Uimaharjulla ja 1949–1955 Vihdissä Oravalan kartanossa. Dahlman itse piti Vihdin vuosiaan taiteellisesti kaikkein parhaimpina ja tuotteliaimpina. Lokakuun ryhmään jonkin aikaa kuulunut Dahlman aloitti 1940-luvulla ekspressionistisena maalarina mutta siirtyi sitten 1950-luvulla vähitellen pointillismin kautta lähemmäs realismia. 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa taiteilijat Helge Dahlman ja Pentti Melanen maalasivat lukuisia ikoneita valtion tuella eri puolelle Suomea rakennettuihin ortodoksisiin kirkkoihin ja rukoushuoneisiin.
Teoksia
- Sota. 1946–1948
- Kevät, seinämaalaus, Pohja-yhtymä, Helsinki
- Alttari-ikoni ja ikonostaasi, Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkko, Sotkamo 1961
Palkinnot
- I palkinto dukaattikilpailussa 1947
- II palkinto valtion taidekilpailussa 1950
- I palkinto valtion taidekilpailussa 1957
- Pro Finlandia 1964
- Pyhän Karitsan ritarikunnan I luokan kunniamerkki 1960
- Valtion taiteilijaeläke 1971
Lähteet
- Suomen kuvataiteilijat-verkkomatrikkeli
- Wenzelin Wanhat: Uteliaan etsijän maailmat. Kaupunkiuutiset 11.3.2009[vanhentunut linkki]
- Katariina Husso: Jälleenrakennuskauden ikonit
Aiheesta muualla
- Maija Tanninen-Mattila: Dahlman, Helge (1924–1979) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| ||||||||||||||||||
