Hina
| Hina | |
|---|---|
 | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: | Hinat Danthonia |
| Laji: | decumbens |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Hina eli niittyhina (Danthonia decumbens) on monivuotinen, melko pienikokoinen, mätästävä heinälaji. Kaikkiaan hinojen (Danthonia) suvussa on noin 25 lajia, joista vain hinaa tavataan Pohjois-Euroopassa ja Suomessa.
Ulkonäkö ja koko
Hina kasvaa 10–30 senttimetriä korkeaksi ja mätästävästi. Lehdet ovat kapeat, 2 millimetriä leveitä ja usein harvakarvaisia. Tähkät ovat ominaisen näköisiä, 4–10 tähkylästä muodostuvia röyhyjä. Yhdessä tähkylässä on 2–5 kukkaa.[1]
Elinympäristö
Hina kasvaa karuilla laidunniityillä, metsänreunoissa, kanervanummilla sekä kallio- ja merenrantaniityillä.[1]
Levinneisyys Suomessa
Hina on Suomessa yleinen Ahvenanmaalla ja lounaisimmassa saaristossa. Manner-Suomen etelärannikolla hina kasvaa melko yleisenä. Paikoin sitä tavataan harvinaisena sisämaassakin.[2] Rannikoiden lähellä hina kasvaa alkuperäisenä, sisämaassa muinais- tai uustulokkaana.[1]
Lähteet
- Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
Viitteet
- ↑ a b c Hämet-Ahti et al. 1998, s. 616.
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M.: Kasviatlas 2014: Suomen putkilokasvien levinneisyyskartasto (Hina Danthonia decumbens) 2014. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 8.1.2016.
Aiheesta muualla
- Suomen Lajitietokeskus: Hina (niittyhina) – Danthonia decumbens
- Kasviatlas 2022: Hinan (Danthonia decumbens) levinneisyys Suomessa.
| ||||||||||
