Itä-Yhdysvaltain Grand Prix
Itä-Yhdysvaltain Grand Prix | |
---|---|
Rata | Detroitin katurata |
Sijainti | Detroit, Michigan, Yhdysvallat |
Ratatyyppi | Katurata |
Radan pituus | 4,023 km |
Kilpailun pituus | 63 kierrosta, 259,560 km |
Eniten voittoja | |
Kuljettajat | James Hunt, Ayrton Senna (2) |
Tallit | McLaren (3) |
Viimeisin kilpailu (1986): | |
Voittaja | Ayrton Senna (Lotus-Renault) |
Voittoaika | 1:51.12,847 |
Toinen | Jacques Laffite (Ligier-Renault) |
Kolmas | Alain Prost (McLaren-TAG) |
Paalupaikka | |
Kuljettaja | Ayrton Senna (Lotus-Renault) |
Paaluaika | 1.38,301 |
Nopein kierros | |
Kuljettaja | Nelson Piquet (Williams-Honda) |
Kierrosaika | 1.41,233 (kierroksella 41) |
Infobox OK |
Itä-Yhdysvaltain Grand Prix oli Yhdysvalloissa järjestetty Formula 1 -sarjan osakilpailu, jota ajettiin 1976–1980, 1982 sekä 1984–1986.
Nimitystä käytettiin alun perin erottamaan Watkins Glenissä ajettu Yhdysvaltain Grand Prix uudesta Länsi-Yhdysvaltain Grand Prix’sta, joka ajettiin Long Beachin katuradalla.[1] Itä-Yhdysvaltain Grand Prix ajettiin Watkins Glenissä kauteen 1980 saakka.[2] Nimi palautettiin käyttöön, kun Detroit sai oman kilpailun 1982.[3] Vuoden 1983 Detroitin kilpailu ajettiin Yhdysvaltain Grand Prix’n nimellä, mutta nimi muutettiin takaisin Itä-Yhdysvalloiksi kausiksi 1984–1986, vaikka kausilla 1985 ja 1986 ajettiinkin vain yksi kilpailu Yhdysvalloissa. Kaudeksi 1987 Detroitin kilpailu nimettiin jälleen Yhdysvaltain Grand Prix’ksi, eikä Itä-Yhdysvaltain Grand Prix nimeä ole sen jälkeen käytetty.
Voittajat
Kausi | Kuljettaja | Valmistaja | Rata | Raportti |
---|---|---|---|---|
1976 | James Hunt | McLaren-Ford | Watkins Glen | Raportti[4] |
1977 | James Hunt | McLaren-Ford | Watkins Glen | Raportti[5] |
1978 | Carlos Reutemann | Ferrari | Watkins Glen | Raportti[6] |
1979 | Gilles Villeneuve | Ferrari | Watkins Glen | Raportti[7] |
1980 | Alan Jones | Williams-Ford | Watkins Glen | Raportti[8] |
1982 | John Watson | McLaren-Ford | Detroit | Raportti[9] |
1984 | Nelson Piquet | Brabham-BMW | Detroit | Raportti[10] |
1985 | Keke Rosberg | Williams-Honda | Detroit | Raportti[11] |
1986 | Ayrton Senna | Lotus-Renault | Detroit | Raportti[12] |
Lähteet
- ↑ Long Beach Street Circuit Circuits. ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Watkins Glen Circuits. ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Detroit Street Circuit Circuits. ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Hunt victory takes title down to final round ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Lauda secures second title as Hunt wins ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Reutemann wins at a subdued Glen ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Villeneuve outlines future title credentials ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Jones ends season in winning style ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Watson surges through to take championship lead ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Back-to-back victories boost Piquet's hopes ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Street king Rosberg romps to victory ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
- ↑ DETROIT GRAND PRIX V - RACE RESULT Formula 1.com. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
Radat | Watkins Glen International (1976–1980) Detroitin katurata (1982, 1984–1986) |
|