Ivar Söderlund
Ivar Alexander Söderlund (19. toukokuuta 1894 Helsinki – 20. helmikuuta 1970) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa.[1][2]
Perhe ja opinnot
Söderlundin vanhennat olivat urakoitsija Alfred Söderlund ja Vilhelmina Grönroos. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1932 Bertha Margaretha Sandströmin kanssa. Hän kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti kuudennen luokan Helsingin ruotsalaisessa yhteiskoulussa vuonna 1928. Hän suoritti Taistelukoulun joukkueenjohtajakurssin vuonna 1929.[1][2]
Jääkärikausi
Söderlund työskenteli merimiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 20. lokakuuta 1915, josta hänet siirrettiin 21. joulukuuta 1915 alkaen pataljoonan 4. komppaniaan. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella. Pataljoonan rintamakomennuksen jälkeen hän osallistui Libaussa vuonna 1917 järjestetyille rautatienrakennuskursseille.[1][2]
Suomen sisällissota
Söderlund saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi Suomen sisällissotaan 3. Jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
Söderlund palveli sisällissodan jälkeen edelleen joukkueenjohtajana 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Savon jääkärirykmentti 3. Savon jääkärirykmentistä hänet komennettiin 3. lokakuuta 1918 ja lopulta siirrettiin 17. joulukuuta 1918 Kuopion jalkaväkirykmentti 4:ään, josta taasen muodostettiin myöhemmin Tampereella rykmentti. Rykmentissä hänet Määrättiin ensin 2. pataljoonan adjutantiksi ja 23. heinäkuuta 1919 alkaen komppanianpäälliköksi 3:een komppaniaan ja 1. lokakuuta 1919 alkaen 1. komppaniaan sekä 12. tammikuuta 1922 alkaen 2. komppaniaan. Ensimmäisen konekiväärikomppanian päällikkyyden hän vastaanotti 18. lokakuuta 1922, josta hänet siirrettiin päälliköksi 30. kesäkuuta 1924 alkaen 7. komppaniaan ja 25. syyskuuta 1925 alkaen 2. konekiväärikomppaniaan. Tampereen rykmentistä Söderlund siirrettiin 2. helmikuuta 1926 Uudenmaan rykmenttiin, jossa hänet sijoitettiin 4. komppanian päälliköksi. Komppanianpäällikön tehtävästä hän siirtyi 28. elokuuta 1928 komppanian nuoremmaksi upseeriksi ja 1. tammikuuta 1929 alkaen 5. komppanian päälliköksi. Lopulta hänet siirrettiin 20. maaliskuuta 1931 Erillisen hyökkäysvaunukomppanian varapäälliköksi ja hoiti varsinaisen päällikön tehtäviä 23. helmikuuta – 19. heinäkuuta 1931 ja 5. syyskuuta 1933 – 13. tammikuuta 1936 välisinä aikoina. Söderlund erosi armeijasta 8. toukokuuta 1936. Armeijasta erottuaan hän työskenteli Puolustusministeriön Taisteluvälineosaston tarkastajana vuoteen 1941 saakka.[1][2]
Jatkosota
Söderlund toimi jatkosodan aikana Päämajan kaasunsuojelumateriaalitoimiston tarkastajana vuoteen 1942 saakka. Myöhemmin hän toimi sodan aikana toimistoupseerina ja kaasunsuojelumateriaalin varastoinnin tarkastajana vuoteen 1944 saakka. Sotien jälkeen hän toimi Puolustusvoimain Pääesikunnan Kaasunsuojelutoimiston toimistosihteerinä vuoteen 1951 saakka. Söderlund on haudattu Helsingin uuteen hautausmaahan.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit 
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|        |
|
Lähteet
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
- ↑ a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938.
- ↑ a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975.
