Jean-Jacques Henner
Jean-Jacques Henner (15. maaliskuuta 1829 Bernwiller – 23. heinäkuuta 1905 Pariisi) oli ranskalainen taidemaalari. Hän maalasi uskonnollisia aiheita, muotokuvia ja alastontutkielmia.
Elämänvaiheita
Henner syntyi Elsassissa maanviljelijäperheeseen. Hänen taiteelliset lahjansa huomattiin jo varhain ja hän sai taiteellisen esiopetuksensa Altkirchissä, opettajanaan Charles Goutzwiller. Opetuksen alkaessa hän oli 12- vuotias. Hän jatkoi opintojaan Strasbourgissa opettajanaan Gabriel Guérin. Kun Elsass liitettiin Saksaan vuonna 1871, Henner päätti valita Ranskan kansalaisuuden, mutta säilytti läheiset siteet kotiseutuunsa. Hän vieraili siellä vuosittain ja maalasi aiheesta maalauksia, kuten "L’Alsace. Elle attend" (Elsass odottaa). [1] [2]
Henner opiskeli Ecole des Beaux-Artsissa Pariisissa ja kävi aktiivisesti taidemuseoissa saamassa vaikutteita. Hän ihaili erityisesti italialaisia renessassitaiteilijoita kuten Rafaelia, Tiziania ja Antonia da Correggiota. Vieraillessaan Baselissa hän näki Hans Holbein nuoremman maalauksen Kristuksesta ja vaikuttui. Ranskalaisista taiteilijoista hän arvosti Corot´a ja Ingresiä. [1]
Kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen, vuonna 1858, Henner sai arvostetun Prix de Romen, joka mahdollisti oleskelun ja työskentelyn Roomassa. Italian maisemat ja kuvauksellinen arki innosti häntä. Ennen Italian matkaa häntä oli pidetty historiamaalarina, mutta nyt hän maalasi myös maisemia. Villa de Medicissä Roomassa hän ystävystyi säveltäjä Bizet´n kanssa joka edisti Hennerin uraa.Samaan aikaan Roomassa oleskelleesta taidemaalari Louis Hector Leroux´sta tuli läheinen ystävä loppuelämäksi. Henner auttoi ystävänsä tytärtä Laura Leroux-Revaultia kohti taiteilijan uraa. Italiassa Henner vieraili Venetsiassa, Firenzessä ja Napolissa. Enimmän osan ajasta hän oli Roomassa. [1]
Italiassa vietetyn ajan jälkeen Hennerin ura lähti Ranskassa nousuun. Hän maalasi nyt naturalistisesti ja hänen alastontutkielmansa, Nainen mustalla sohvalla,herätti vuonna 1869 huomiota. Vähitellen hänen tyylinsä kääntyi pois naturalismista kohti idealisoitua antiikkia ja pastoraali-idylliä. Hän käsitteli myös klassisen kirjallisuuden ja mytologian aiheita. Hänen työnsä saavuttivat suuren yleisön suosion ja häneltä tilattiin monia muotokuvia. Myös julkista tunnustusta tuli: vuonna 1903 hän sai Ranskan kunnialegioonan mitalin. Ranskan valtio osti hänen töitään ja niitä ostettiin myös maakunnallisiin taidemuseoihin. Myös varakkaat taidekeräilijät ostivat hänen töitään. Elämänsä loppupuolella hän olikin varakas mies.[1] [3]
Arvioita elämäntyöstä
Hennerin taiteilijanura oli menestyksekäs, vaikka hänen työnsä eivät olleet täysin vallinneen akateemisen suuntauksen mukaisia. Niitä kritisoitiin siitä, että hän ei maalaa kunnollisia historiamaalauksia, joissa on hienoja pukuja sekä upeita ympäristöjä. Hänen työnsä eivät ole oikein minkään aikansa taidesuuntauksen mukaisia.[4]
Töissään Henner sekoitti realismia idealismiin ja otti aineksia italialaisesta renessanssista. Historiaa hän ei halunnut rekonstruoida. Näin ne muistuttavat hänet ystäviensä Paul Duboisin ja Alexandre Falguièren töitä. Hennerin työt olivat omaana aikanaa suosittuja; ne levisivät yleisön parissa kaiverrustöinä ja valokuvina. [4]
Teoksia
-
Nainen mustalla sohvalla,
Musée des Beaux-Arts, Mulhouse -
Tyttö Elsassista,
National Gallery of Art, Washington, D.C. -
Pyhä Fabiola
kopio, alkuperäinen teos on kadonnut -
Punatukkainen kaunotar
yksityiskokoelma -
Idylli
Musée d'Orsay,
Paris
Lähteet
Aiheesta muualla
- http://www.artrenewal.org/artists/jean-jacques-henner/878
| ||||||||||||||||||||||
