Johan Arckenholtz
| Johan Arckenholtz | |
|---|---|
 Johan Arckenholtz noin vuonna 1750. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. helmikuuta 1695 Helsinki |
| Kuollut | 12. heinäkuuta 1777 Tukholma |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | historia |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Johan Arckenholtz (5. helmikuuta 1695 Helsinki – 12. heinäkuuta 1777 Tukholma) oli suomalainen historioitsija.
Arckenholtz kirjoitti ylioppilaaksi Turussa vuonna 1713, pakeni isoavihaa Ruotsiin samana vuonna ja loi Tukholmassa virkamiesuraa erilaisissa tehtävissä kansliakollegiossa. Hän sekaantui valtiopäiväpolitiikkaan ja erotettiin virkatehtävistään vuonna 1738. Epäsuosion syynä oli Ruotsin tuolloisen ranskalaissuuntauksen ja hattupuolueen suorasukainen arvostelu.[1]
Vakoilusta epäiltynä
Arckenholzin vaikeudet pahenivat helmikuussa 1741. Hattupuolue pyrki todistamaan, että myssypuolue harrastaa maanpetoksellista yhteistyötä venäläisten diplomaattien kanssa paljastamalla heille valtiopäivien salaisessa valiokunnassa käsiteltyjä asioita. Suomalainen kansliapresidentin sihteeri Gustaf Johan Gyllenstierna pidätettiin Venäjän-lähettilään ovella, ja tutkimukset osoittivat hänen saaneen lähettiläältä rahaa salaisista tiedoista. Gyllenstierna sai teosta kuolemantuomion, joka muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi. Tutkimuksissa saatiin myös selville, että juttuun olisi sekaantunut kolme muutakin suomalaista, Arckenholtz, kielenkääntäjä Johan Mathesius ja Göran Helsingius. Tunnustusten saamiseksi heitä kidutettiin, mutta tunnustuksia tai lisätietoja ei saatu. On tulkittu, että heillä ei olisi ollut osaa vakoiluun, vaan he olisivat vain keskustelleet valtiopäivämiesten kanssa sotapolitiikan vaaroista. Arckenholtz joutui vankeuteen ”niin pitkäksi aikaa kuin nykyiset olot kestävät” ja vapautui hattujen sodan päätyttyä 1743,[1] mutta joutui hattupuolueen vastustajana lähtemään maasta. Hän päätyi lopulta Kasseliin maakreivin kirjastonhoitajaksi vuonna 1746. Ruotsiin hän palasi vuonna 1766 myssypuolueen noustua valtaan.
Arckenholtz saavutti Kasselin-vuosinaan laajaa mainetta historioitsijana julkaistuaan erikoislaatuisen, lähinnä laajasti kommentoitua kirjekokoelmaa muistuttavan ranskankielisen historiateoksen Mémoires concernant Christine reine de Suède (1751–1760), joka käännettiin myös saksaksi. Ruotsiksi ilmestyi Carl Christoffer Gjörwellin edelleenmuokkaama lyhennelmä. Arckenholtz julkaisi myös muita historiateoksia. Tekijän poliittinen kanta kuitenkin näkyy niissä selkeänä ranskalaisvastaisuutena.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Paloposki, Toivo J.: Suomen historia 4: Vapauden aika, s. 74-75. Espoo: Weilin & Göös, 1986. ISBN 951-35-2493-0.
Aiheesta muualla
- Kotivuori, Yrjö: Johan Arckenholtz. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
| ||||||||||||||||||
