Jouko ja Kosti

Jouko ja Kosti oli veteliläisten veljesten, Jouko ja Kosti Saaren, duo. Se tuli tunnetuksi vuonna 1968 kappaleella ”Muisto vain jää”.

Jouko (s. 1948) ja Kosti (1950–2004) Saari aloittivat muusikonuransa 1960-luvun puolivälissä Saaren yhtyeessä, jossa soittivat heidän setänsä Taito, Veli ja Timo Saari. Jouko oli yhtyeen kitaristi ja Kosti basisti. Laulu-ura alkoi, kun veljekset osallistuivat laulukilpailuun, jonka Jouko voitti ja jossa myös Kosti sijoittui hyvin. Kilpailun jälkeen levytyssopimusta tarjottiin vain Joukolle, mutta tämä hyväksyi sopimuksen ehdolla, että myös Kosti pääsisi mukaan. Lopulta vaatimukseen suostuttiin, ja veljekset pääsivät Toivo Kärjen talliin Finnlevylle.^[1]

Veljesparin valttikortiksi muodostui laulaminen korkealta ja kovaa, ja tässä esikuvina olivat keskenään kilpailleet maailmantähdet Tom Jones ja Engelbert Humperdinck. Joukon ja Kostin suurin menestys ajoittui 1960-luvun loppuun ja 1970-luvun alkuun. Tuolloin oli tapana levyttää lähinnä singlelevyjä, ja vuonna 1971 ilmestyneen Jouko ja Kosti -albumin kaikki kappaleet oli jo julkaistu singleinä. Kappaleesta "Muisto vain jää" on kuitenkin albumilla eri versio^[2].

Vuonna 1974 duo kasvoi trioksi, kun Joukon ja Kostin pikkuveli Paavo Saari (1954–1995) tuli yhtyeen kosketinsoittajaksi. Vuonna 1976 veljekset siirtyivät levyttämään Discophon-levy-yhtiölle, ja samana vuonna he osallistuivat Suomen euroviisukarsintaan kappaleella ”Can Can”, joka ei kuitenkaan menestynyt.^[1]

Veljekset lopettivat levyttämisen ja päätoimisen keikkailun vuonna 1979. He esiintyivät harvakseltaan vielä 1980- ja 1990-luvuilla. Kosti Saari kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen kotonaan Hyvinkäällä 20. marraskuuta 2004. Jouko Saari työskenteli musiikkiuran jälkeen linja-autonkuljettajana vuoteen 2012 asti, jolloin jäi eläkkeelle.^[3]

• Jouko ja Kosti (1971)
• Jouko, Kosti & Paavo (1977)
• 20 suosikkia – Muisto vain jää  (1995)
• Jouko ja Kosti : Tähtisarja - 30 suosikkia (2010)

• Tahdon takaisin sen mikä meni pois / Muisto vain jää (1968)
• Menee mikä menee / Salapoliisin tytär (1969)
• En toiseks jää / Illasta aamuun (1969)
• En kuitenkaan / Parhaimmat muistot (1970)
• Kun hän on mennyt pois / Mun täytyy kestää (1970)
• Sillä lailla pallo pomppii / Sisäinen kauneus (1971)
• Lyhyt hetki vain / Schwabadaba ding ding (1971)
• Daragaja maja / Orvon kohtalo (1972)
• Aika kuluu / Mama loo (1973)
• Mä joskus saan helpon päivän / Palaa taas (1974)
• Alusta mä kaiken antaisin / Heikko luonne (1975)
• Näin on marjat / On jossain saari (1976)

• Epäviralliset kotisivut