Kaunokit

Kaunokit
Keltakaunokki (Centaurea macrocephala)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Asterales
Heimo:	Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo:	Carduoideae
Suku:	Kaunokit Centaurea L.
Katso myös
Kaunokit Wikispeciesissä Kaunokit Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Kaunokit eli sädekaunokit (Centaurea) on asterikasvien heimoon kuuluva kasvisuku. Sukuun kuuluu 450 lajia, joista osa on yksivuotisia ja osa monivuotisia. Luonnonvaraisena kasvava ruiskaunokki on monesti pelloilla rikkaruohona, mutta laji tunnetaan myös koristekasvina puutarhoissa. Vaikka luonnonvaraisen ruiskaunokin kukat ovat siniset, lajista on jalostettu lajikkeita, joiden kukkien väri vaihtelee, kuten myös niiden kerrannaisuus.

Ulkonäkö ja koko

Ruiskaunokki on 20–80 cm korkea ja isokaunokki jopa 1–2 metriä korkea. Kukkien värisävyjä ovat punaisen, keltaisen, sinisen ja violetin sävyt. Lisäksi on myös valkoisia kukkia.

Levinneisyys

Isokaunokki (Centaurea americana) on kotoisin Pohjois-Amerikasta, kun taas ruiskaunokki (Centaurea cyanus) on lähtöisin Etelä- ja Kaakkois-Euroopasta, mistä se on levinnyt kaikkialle Eurooppaan.

Elinympäristö

Kaunokit viihtyvät aurinkoisella paikalla kosteahkossa maassa.

Käyttö

Ruiskaunokin lisäksi koristekasveina käytetään iso-, tuoksu- ja harmaakaunokkia. Ruis- ja tuoksukaunokkia voidaan käyttää myös leikkokukkana.^[1] Edellä mainitut ovat yksivuotisia. Monivuotisia ovat muun muassa kelta- ja vuorikaunokki.^[2]

Kaunokkilajeja

Suomessa tavattavia lajeja

Suomessa vakiintuneena luonnonvaraisena tavattavat lajit ja alalajit:^[3]

ahdekaunokki (Centaurea jacea) (muinaistulokas)
ketokaunokki (Centaurea scabiosa) (muinaistulokas)
- piennarketokaunokki (Centaurea scabiosa subsp. scabiosa)
mustakaunokki (Centaurea nigra) (uustulokas)
nurmikaunokki (Centaurea phrygia) (muinaistulokas)
- idännurmikaunokki (Centaurea phrygia subsp. phrygia)
- lännennurmikaunokki (Centaurea phrygia subsp. pseudophrygia) (satunnaistulokas)
ruiskaunokki eli ruiskukka (Centaurea cyanus) (muinaistulokas)
vuorikaunokki (Centaurea montana) (uustulokas, viljelykarkulainen)

Suomessa havaittuja muualta peräisin olevia lajeja:

hapsikaunokki (Centaurea trichocephala)
harakankaunokki (Centaurea diffusa)
huopakaunokki (Centaurea dealbata) → huoparuusukaunokki (Psephellus dealbatus)
keltakaunokki (Centaurea macrocephala)
keltaorakaunokki (Centaurea solstitialis)
kääpiökaunokki (Centaurea depressa)
maltankaunokki (Centaurea melitensis)
piikkikaunokki (Centaurea calcitrapa)
reininkaunokki eli hietakaunokki (Centaurea stoebe, aiemmin C. rhenana)
risukaunokki (Centaurea virgata)

Muita lajeja

armeniankaunokki (Centaurea iberica)
harmaakaunokki (Centaurea cineraria)
hopeakaunokki (Centaurea ragusina)
idänkaunokki (Centaurea orientalis)
isokaunokki (Centaurea americana)
jalokaunokki (Centaurea pulcherrima)
kaakonahdekaunokki (Centaurea jacea subsp. substituta)
kalliokaunokki (Centaurea rupestris)
karhokaunokki (Centaurea aspera)
karvaskaunokki eli karvasohdake eli benediktiiniohdake (Centaurea benedicta)
kaukasiannurmikaunokki (Centaurea phrygia subsp. abbreviata)
kenttäkaunokki (Centaurea serotina)
kyproksenkaunokki (Centaurea akamantis)
maariankaunokki (Centaurea hypoleuca)
marokonkaunokki (Centaurea diluta)
mielikaunokki (Centaurea bella)
moldovankaunokki (Centaurea besseriana)
nokikaunokki (Centaurea deusta)
patjakaunokki (Centaurea spinosa)
rikkahietakaunokki (Centaurea stoebe subsp. australis)
rinnekaunokki (Centaurea cheiranthifolia)
- keltarinnekaunokki (Centaurea cheiranthifolia subsp. cheiranthifolia)
- punarinnekaunokki (Centaurea cheiranthifolia subsp. purpurascens)
sulkakaunokki (Centaurea uniflora)
ternikaunokki (Centaurea ruthenica)
valkokaunokki (Centaurea alba)
villakaunokki (Centaurea eriophora)
Centaurea aegialophila
Centaurea lactucifolia

Kaunokkeihin on aiemmin luokiteltu lisäksi tuoksukaunokki (Amberboa moschata, syn. Centaurea moschata).

Lähteet

↑ Pentti Alanko: ”Kaunokit”, Tammen suuri puutarhakirja, osa 2, s. 181–182. Helsinki: Tammi, 1998. ISBN 951-31-1107-5.
↑ Irmeli Anttiroiko: ”Kaunokit”, Piha ja puutarha, Kukoistavat perennat, s. 88. Weilin+Göös, 2007. ISBN 978-951-0-30991-9.
↑ Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 106–107.)