Kehärata

Kehärata
Kehärata: punainen=pintarata, katkoviiva=tunneli.
Perustiedot
Reitti	huopalahti–hiekkaharju
Rakennettu	1971-1975 (Martinlaakson rata) 2009–2015 (kehärata)
Avattu	1. heinäkuuta 2015[1]
Omistaja	Suomen valtio
Ylläpitäjä	Väylävirasto
Rakennuskustannus	773,8 milj. €[2]
Liikenne
Liikennöitsijä(t)	HSL (suunnittelu ja tilaaminen) VR-Yhtymä (liikennöinti)
Tekniset tiedot
Pituus	26,6 km
Raiteiden lkm	2
Raideleveys	1 524 mm
Sähköistys	2 × 25 kV / 50 Hz
Sallittu nopeus
• henkilöliikenteessä	120 km/h
Tasoristeykset	0
Liikenteenohjaus
Kauko-ohjaus	Tikkurila–Vantaankoski
Ohjauskeskus	Helsinki
Suojastus	kyllä
Kulunvalvonta	JKV
Malline:Huopalahti-hiekkaharju
Infobox OK

Kehärata (ruots. Ringbanan, vuoteen 2015 asti vantaankosken rata) on Huopalahden ja Hiekkaharjun välinen osuus Suomen rataverkosta. Radalla liikennöivät I- ja P-tunnuksilla ajettavat junat kulkevat samaa reittiä Suomen pääradan kanssa Helsingistä Pasilaan ja rantaradan kanssa Helsingistä Huopalahteen. Rata on rakennettu ensisijaisesti Helsingin seudun lähijunaliikenteen tarpeisiin.

Radan varrella sijaitsee Malminkartanon tunneliasema, joka oli ennen kehäradan valmistumista Helsingin metroasemia lukuun ottamatta Suomen ainoa tunnelissa sijaitseva rautatieasema.

Kehärata tunnetaan myös martinlaakson radan nimellä, sillä vuoteen 1991 saakka se ulottui vain martinlaaksoon asti. Tästä syystä myös radalla liikennöivien lähijunien kirjaintunnus oli radan käyttöönotosta aina kehäradan valmistumiseen asti M. linjaa jatkettiin vantaankoskelle vuonna 1991 ja kehärata yhteys avattiin vuonna 2015.

Martinlaakson rata piti rakentaa aikoinaan metroksi ratkaisemaan Helsingin ja Vantaan liikenneongelmia. Asemat ja laiturit suunniteltiin sitä silmällä pitäen, mistä muistona ovat vieläkin laiturin ja junan väliin laitetut etäisyyttä kaventavat puupalkit. Metroon viittaavana voidaan nähdä myös alkuperäinen linjatunnus, joka oli valkoinen M-kirjain oranssilla pohjalla, mikä on sama Helsingin metron tunnuksen kanssa – metron tunnuksessa olevassa oranssissa on kuitenkin enemmän punaista kuin keltaista sävyä, kun taas M-junalla enemmän keltaista.

Poliittisten syiden takia rata otettiin käyttöön 1. kesäkuuta 1975 kuitenkin rautatienä, joka erkanee Huopalahden asemalta ja suunnitelmista jätettiin pois tunnelirata Haagasta Kamppiin. Muusta valtion rataverkosta poiketen radan asemat jäivät Helsingin ja Vantaan kaupunkien omistukseen ja VR toimi niissä ainoastaan vuokralaisena.^[3] Vantaankosken rata rakennettiin ennätysvauhdilla. Siitä tuli Suomen ensimmäinen paikalliseksi liikenneradaksi rakennettu rataosa.^[4]

Ensimmäisissä suunnitelmissa rata suunniteltiin rakennettavaksi tunneliin Myyrmäen kohdalla, jolloin Malminkartanon ohella myös Myyrmäen asema olisi toteutettu tunneliasemana.^[5] Tästä vaihtoehdosta kuitenkin luovuttiin jo varhaisessa vaiheessa. Malminkartanon asema otettiin käyttöön kolme vuotta muita asemia myöhemmin, 28. toukokuuta 1978.^[6] Radan valmistuminen vähensi linja-autoliikennettä ja mahdollisti liityntäliikenteen hyödyntämisen Länsi-Vantaalla.^[7]

Rata maksoi 110 miljoonaa markkaa, josta Vantaa maksoi 20, Helsinki 57 ja VR 33 miljoonaa markkaa. Martinlaakson rata rakennettiin kaksiraiteisena ja sähköistettynä. Radan kaikki risteykset rakennettiin eritasoristeyksiksi mahdollisimman suuren liikenneturvallisuuden saavuttamiseksi.

Alkuaikoina radalla kuljetettiin matkustajien lisäksi raskasta polttoöljyä Nesteen Kilpilahden jalostamolta Martinlaakson voimalaitokselle lyhyttä sivurataa pitkin, joka erkani Martinlaakson aseman pohjoispuolella, kaartuen Martinkyläntien tasoristeyksen yli tien viereen ja jatkuen edelleen voimalaitoksen säiliöiden eteen. Voimalaitoksen raide valmistui elokuussa 1976 ja säännöllinen tavaraliikenne alkoi tammikuussa 1977.^[8] Vuonna 1982 voimalaitos siirtyi kivihiilen käyttöön, jolloin öljy jäi toissijaiseksi polttoaineeksi ja tavaraliikenne radalla loppui.^[8] 1990-luvulla voimalaitokselle johtava raide vaihteineen purettiin kokonaan.^[9]

2. syyskuuta 1991 otettiin käyttöön Vantaankosken asema, josta tuli samalla M-junien uusi pääteasema.^[8] Rata oli kuitenkin jo ennen Vantaankosken aseman rakentamista ulottunut Martinkyläntien sillan eteläpuolelle, jossa sijaitsi lyhyt matkustajalaituri.^[10] Kyseistä laituria ei kuitenkaan käytetty normaalissa matkustajaliikenteessä muun muassa sähköistyksen puuttumisen vuoksi.

silloiselle Vantaankosken radalle tehtiin vuosina 2012–2013 mittava perusparannus, jossa muun muassa uusittiin radan päällysrakenne sekä korjattiin useita siltoja.^[11] Lisäksi vuosina 2010–2015 peruskorjattiin radan Vantaan puolella sijaitsevat Myyrmäen, Louhelan, Martinlaakson ja Vantaankosken asemat ennen Kehäradan osuuden valmistumista.^{[12][13][14][15]}

Lokakuussa 2013 liikenne radalla muuttui oikeanpuoleisesta vasemmanpuoleiseksi.^[16]

Alkuperäinen nimi ”Marja-rata” (ruots. Marja-banan)^[17] oli lyhenne sanoista Martinlaakson radan jatke.^[18] Vantaan kaupunki päätti kuitenkin vuonna 2005, että uuden radan nimeksi tulee Marja-radan sijaan Kehärata.^[19] Radan asemien nimet liittyvät asemien sijaintipaikkojen historiaan tai kuvaavat aseman ympäristön nykyistä ja tulevaa toimintaa. Osalle asemista on annettu myös ruotsinkielinen nimi.^[18]

Kehäratahanke eteni rakennussuunnitteluvaiheeseen syyskuussa 2008. Radan peruskivi muurattiin 6. maaliskuuta 2009^[20], ja rakennustyöt alkoivat 13. toukokuuta lentoaseman alittavan tunnelin huoltotunneleiden louhinnalla.^[21] Itse rautatietunneleiden louhinta aloitettiin marraskuussa 2009.^[22] Radan piti alun perin valmistua vuonna 2014, mutta aikataulua jouduttiin venyttämään vuodella lentokentän kallioperästä löytyneen glykolin hajoamistuotteiden aiheuttamien lisätöiden takia.^[23]

Kehäradan rakennutti Liikennevirasto (nykyisin Väylävirasto) ja sen sopimuskumppanit ovat Vantaan kaupunki ja Finavia.^[24]

Kehäradan asemista ensimmäisenä valmistui Leinelä 9. lokakuuta 2013.^[25][26] Toukokuussa 2014 valmistunut Aviapolis sijaitsee 40 metrin syvyydessä, ja se on Suomen ensimmäinen täysin maan alla sijaitseva rautatieasema.^[27] Vehkalan asema valmistui 28. lokakuuta 2014^[28][29] ja Kivistö 28. tammikuuta 2015.^[30]

Lentoasemalla junat alkoivat pysähtyä vasta 10. heinäkuuta 2015, jolloin avattiin Tietotien sisäänkäynti.^[31] Terminaalin sisäänkäynti avattiin 18. joulukuuta 2015.^[32] Liukuportaat otettiin käyttöön lentoasemalla 17. maaliskuuta 2016.^[33]

Vuoden 2012 syyskuussa Liikennevirasto ilmoitti, että radan valmistuminen lykkääntyy kesään 2015 lentoaseman kallioperän glykoliongelmien takia ja että uuteen määräaikaan mennessä valmistuu alkuperäiseen hankesuunnitelmaan verrattuna lisäksi Vehkalan asema, Kivistön aseman kattava kansi ja Kivistön aseman kolmas sisäänkäynti.^[23] Kesäkuussa 2013 julkaistu Kehäradan tarkennettu kokonaiskustannusarvio on 738,5 miljoonaa euroa.^[34] Vuoden 2020 raportti ilmoitti lopulliseksi kokonaiskustannukseksi noin 770 miljoonaa euroa.^[35]

Kehäradan yleissuunnitelmassa hankkeen arvioitu kannattavuuskerroin oli 1,5.^[17] Kustannukset jaettiin valtion ja Vantaan kaupungin kesken.^[36] Valtio varasi keväällä 2008 omassa budjettikehyksessään vuosille 2009–2014 kehäradan rakentamiseen 374 miljoonaa euroa.^[37] Lisäksi Finavia osallistui lentoterminaalin kustannuksiin 30 miljoonalla eurolla.^[38]

Euroopan unioni tuki Kehäradan rakentamista 17,76 miljoonalla eurolla. Tuki maksettiin vaiheittain vuosina 2009–2013 ja kohdistettiin ratalinjaan, asemille ja asemajärjestelyihin. Kyse on TEN- eli Trans-European Network -tuesta. Suomen rataverkosta osa kuuluu TEN-verkkoon.^[39]

Rata mahdollistaa uusien asuinalueiden rakentamisen kymmenille tuhansille ihmisille. Kivistöön on suunnitteilla asuntoja 30 000 asukkaalle.^[41] Myös uusia työpaikkoja arvioidaan syntyvän kehäradan varteen: esimerkiksi Aviapolikseen sijoittuu jatkossa 50 000 työpaikkaa.^[41] Vuosina 2014–2020 puolet Vantaan asuntotuotannosta keskittyi Kehäradan asemien ympärille.^[42] Voimakkainta asuntorakentaminen on ollut Kivistön ja Leinelän asemien läheisyydessä, mutta myös Tikkurilan ja Myyrmäen asemanseuduilla.^[40]

Nousut junan kyytiin Vantaan rautatieasemilta kasvoivat radan avaamisen jälkeen 47 prosentilla.^[35]

Pääartikkeli: Luettelo Kehäradan taideteoksista

Kehäradan taiteen avulla asemista pyrittiin tekemään turvallisempia ja viihtyisämpiä sekä yksilöimään asemia, jolloin suunnistaminen Kehäradalla helpottui. Asemien teokset ovat intiimejä ja kestävät lähempääkin tarkastelua, kun taas näkyviä ja suuria teoksia sijoitettiin radan varrelle. Kehäradan taidetta määrittää erityinen ympäristötaidekaava.^[43]

Silloisen martinlaakson radan matkustajaliikennettä liikennöitiin 2000-luvulle asti yksinomaan Sm1- ja Sm2-sähkömoottorijunilla. Lisäksi Martinlaakson voimalaitoksen tavaraliikenteessä käytettiin Dv12- ja Dv15-dieselvetureita.^[8] Syksyllä 2002 osa M-junan vuoroista alettiin ajaa matalalattiaisilla Sm4-junilla.^[44] Marraskuussa 2009 aloitettiin liikenne Sm5-junayksiköillä^[45], jotka korvasivat aiemmat kalustotyypit kokonaan syksyyn 2013 mennessä.^[46] Vanhempaa kalustoa kuitenkin käytettiin satunnaisesti poikkeustilanteissa kevääseen 2015 asti.

Kehäradan käyttöönoton jälkeen rataosan kaikki kaupallisen matkustajaliikenteen vuorot on ajettu Sm5-kalustolla

Rataosaan kuuluvat asemat Vehkala, Kivistö, Aviapolis, Lentoasema ja Leinelä, joista Aviapolis ja Lentoasema ovat tunneliasemia.

Radan pääasiallinen tarkoitus on toimia osana pääkaupunkiseudun lähijunaliikennettä. Lisäetuna on raideyhteys kaukojunilta lentoasemalle Tikkurilan tai Pasilan kautta. Radalla liikennöivät I- ja P-junat. I-juna kulkee Helsingistä Tikkurilan suuntaan vastapäivää kehää, ja P-juna Vantaankosken suuntaan myötäpäivään. Vantaankosken radalla liikennöineen M-junan kirjaintunnus poistui Kehäradan myötä käytöstä, koska etenkin turistit olivat sekoittaneet M-junan ja Helsingin metron keskenään.^[47]

Rata on noin 26,6 kilometriä pitkä.^[25] Se alittaa Helsinki-Vantaan lentoaseman kahdeksan kilometrin pituisessa tunnelissa. 18 kilometriä pitkällä maanpäällisellä rataosuudella on 23 siltaa.^[48] Rata liittyy päärataan Koivukylän ja Hiekkaharjun asemien välillä ja jatkaa Tikkurilaan. Hiekkaharjussa on vaihtoyhteys Keravan kaupunkiradan lähijuniin.

Matka-aika Helsingin keskustasta lentoasemalle on noin 27 minuuttia Tikkurilan kautta ja 32 minuuttia Myyrmäen kautta. Junat pysähtyvät kaikilla asemilla. Vuoroväli on päiväsaikaan 10 minuuttia, iltaisin klo 19–22 15 minuuttia ja sen jälkeen sekä aamuyöstä puoli tuntia.^[49]

Rataosuudella on neljä asemavarausta: Petas, Lapinkylä sekä tunneliasemat Viinikkala ja Ruskeasanta. Näiden toteuttamiseen myöhemmin on varauduttu tunnelia louhittaessa.^[23]

Klaukkalan radan on suunniteltu erkanevan Petaksen aseman kohdalla Kehäradalta, ja radalle on maankäytön tilavaraus alueen lähiympäristössä.^[50]

Kehäradan ottamista myös kaukojunaliikenteen käyttöön on pohdittu. Syyskuussa 2016 Kehäradan Tikkurila–Martinlaakso-osuudella tehtiin koeajoja Sr2-sähköveturin vetämällä kaksikerroksisella Intercity-vaunukalustolla. Kaukojunaliikennettä Kehäradalla ei olla kuitenkaan aloittamassa ainakaan lähitulevaisuudessa.^[51]

• 
  Vehkala
• 
  Kivistö
• 
  Aviapolis
• 
  Lentoasema
• 
  Leinelä

• Helsingin toinen metrolinja – suunniteltu metroyhteys lentoasemalle

• Kehäradan kustannuksia esitetään pääosin valtiolle

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kehärata Wikimedia Commonsissa

• Kehärata Liikenneviraston www-sivuilla
• Kehärata kuljettajan silmin MTV Uutiset. 30.6.2015.