Kroatian ralli
Kroatian ralli | |
---|---|
Sarja | Rallin MM-sarja |
Sijainti | Zagreb, Kroatia |
Ensimmäinen tapahtuma | 1974 |
Viimeisin tapahtuma | 2023 |
Eniten voittoja | |
Kuljettajat | Branislav Kuzmič (5) |
Tallit | Renault (9) |
Viimeisin kilpailu (2023): | |
Voittaja | Elfyn Evans Scott Martin (Toyota Gazoo Racing) |
Voittoaika | 2.50.54,3 |
Infobox OK |
Kroatian ralli (kroat. Reli Hrvatska, virallisesti Croatia Rally) on Kroatiassa Zagrebin ympäristön asfalttiteillä järjestettävä kansainvälinen rallikilpailu, joka on kuulunut vuodesta 2021 alkaen rallin MM-sarjaan.
Historiaa
Alkuvuodet Jugoslaviassa
Ralli järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1974 nimellä INA Delta TLX Rally.[1] Ensimmäiset kolme vuotta ralli oli paikallinen kilpailu, mutta vuonna 1977 siitä tuli osa Jugoslavian mestaruussarjaa. Kansainvälisen autoliiton FIA:n kilpailukalenteriin ralli otettiin mukaan vuonna 1986, jolloin kilpailuun osallistui jugoslavialaisten lisäksi myös saksalaisia, itävaltalaisia ja tšekkoslovakialaisia kuljettajia.[2] Vuonna 1988 Renault 5 GT Turbolla ajanut slovenialainen Branislav Kuzmič otti jo viidennen INA Delta -rallin voittonsa, mikä on edelleen voimassa oleva ennätys.
Kroatian sodan jaloissa EM-sarjaan
Rallin EM-sarjaan INA Delta -ralli hyväksyttiin vuonna 1992, ja huolimatta Kroatian sodan vaikeista vuosista se pystyttiin järjestämään 1990-luvun alkupuolellakin vuosittain. Ralli kehittyi vuosikymmenen edetessä ja samalla siitä saatavien EM-pisteiden kerroin kasvoi. Sodan jälkeen vuonna 1996 kilpailun virallinen nimi muutettiin muotoon Croatia Delta Rally. Samalla tapahtuman järjestäjä Autokerho Delta haki rallille EM-sarjan korkeimman tason (kerroin 20) kilpailun asemaa, jota ei kuitenkaan heti myönnetty.[2][3]
Vuonna 2004 EM-sarjaa uudistettiin ja pienennettiin. Siihen sisällytettiin vanhasta EM-sarjasta vain korkeimman tason kilpailut, ja muista muodostettiin alueellisia rallicupeja.[4] Niinpä Kroatian ralli oli vuodesta 2004 alkaen EM-sarjan sijaan osa Itä-Euroopan rallicupia. Järjestäjien työ kuitenkin lopulta palkittiin, kun kilpailu sai paikan uudistetusta EM-sarjasta vuonna 2007.[2]
Muutto Zagrebista Rijekaan ja Istriaan
EM-sarjan osakilpailu järjestettiin Zagrebin ympäristössä onnistuneesti kolme kertaa, mutta taloudellinen taantuma sai aikaan rallin keskuspaikan siirtämisen pääkaupungista Rijekaan vuonna 2010.[1] Samalla rallin järjestäjä vaihtui ja virallinen nimi muutettiin muotoon Croatia Rally.[2] Aiempi järjestäjä Autokerho Delta alkoi kuitenkin vuonna 2011 järjestää pääkaupungin ympäristössä pienempimuotoista Zagreb Delta Rally -nimistä rallikilpailua, jonka voidaan niin ikään katsoa jatkavan vuonna 1974 perustetun rallin perinteitä.[3]
Kroatian ralli järjestettiin Rijekassa kolme kertaa, joista viimeinen toi rallin ensimmäisen suomalaisvoiton, kun Juho Hänninen oli nopein Škoda Fabialla vuonna 2012.[5]
Seuraavana vuonna ralli menetti asemansa EM-sarjassa. Se siirrettiin Istrian niemimaalle, ja keskuspaikaksi tuli Porečin kaupunki. Vuodet 2013–2017 Kroatian ralli kuului Euroopan rallicupien seuraajaksi luotuihin Euroopan Rally Trophy -sarjoihin. Vuoden 2018 ralli peruttiin, eikä kilpailua järjestetty pariin vuoteen sen jälkeenkään.[5]
MM-osakilpailuksi
Kroatian ralli teki paluun vuonna 2021, jolloin se oli ensimmäistä kertaa osa rallin MM-sarjaa. Samalla ralli siirrettiin takaisin pääkaupunki Zagrebiin. Rallin nousua MM-kalenteriin saattoi pitää yllättävänä, sillä Kroatia ei ollut aiemmin järjestänyt edes MM-sarjan kandidaattirallia.[6]
Ensimmäinen MM-ralli oli huipputasainen. Toyotan Sébastien Ogier voitti tallitoverinsa Elfyn Evansin vain 0,6 sekunnilla. Ogier oli vielä ennen viimeistä erikoiskoetta 3,5 sekuntia Evansia perässä mutta nousi lopulta voittoon, vaikka hänen autonsa oli kärsinyt vahinkoja kyseisen päivän ensimmäisellä siirtymätaipaleella sattuneessa kolarissa. Kolmanneksi ajanut Hyundain Thierry Neuvillekin hävisi voittajalle vain 8,1 sekuntia.[7]
Myös toinen Kroatian MM-ralli tarjosi lopulta huipputasaisen voittotaiston. Kilpailu oli sateisen ja sumuisen sään, lukuisten rengasrikkojen ja vaikeiden rengasvalintojen sävyttämä. Toyotalla ajanut Kalle Rovanperä johti kilpailua ensimmäisen päivän jälkeen jo yli minuutilla[8], mutta Rovanperän toisena päivänä sattunut rengasrikko[9] ja Hyundain Ott Tänakin oikeaan osunut päätöspäivän rengasvalinta nostivat Tänakin kilpailun kärkeen 1,4 sekunnin erolla ennen viimeistä erikoiskoetta. Viimeisellä EK:lla Rovanperä oli kuitenkin 5,7 sekuntia Tänakia nopeampi ja otti näin uransa ensimmäisen asfaltilla ajamansa MM-rallin voiton. Samalla Rovanperästä tuli vasta historian kolmastoista kuljettaja, joka on pystynyt voittamaan MM-rallin niin soralla, lumella kuin asfaltillakin.[10]
Oliver Kesar Zagrebin yliopistosta johti tutkimusta rallin talousvaikutuksista, jonka mukaan vuoden 2022 rallissa 300 000 katsojaa käytti 105 miljoonaa euroa Kroatian turismiin.[11]
Voittajat
Kausi | Kuljettaja | Kartanlukija | Auto | Raportti |
---|---|---|---|---|
1974 | Tomislav Markt | Milena Markt | BMW 1600 | Raportti |
1975 | Aleksandar Mačešić | Mladen Lovrič | Datsun 1200 | Raportti |
1976 | Berislav Modrić | Ivica Naukovič | Fiat 128 Sport Coupé | Raportti |
1977 | Aleš Pušnik | Rudi Šali | Renault 5 Alpine | Raportti |
1978 | Aleš Pušnik | Rudi Šali | Renault 5 Alpine | Raportti |
1979 | Borko Skurić | Boris Franjič | Opel Kadett GT/E | Raportti |
1980 | Leon Poberaj | Marijetka Poberaj | Zastava 101 | Raportti |
1981 | Leon Poberaj | Marijetka Poberaj | Zastava 101 | Raportti |
1982 | Borko Skurić | Boris Franjič | Opel Kadett GT/E | Raportti |
1983 | Branislav Kuzmič | Rudi Šali | Renault 5 Turbo | Raportti |
1984 | Branislav Kuzmič | Rudi Šali | Renault 5 Turbo | Raportti |
1985 | Branislav Kuzmič | Rudi Šali | Renault 5 Turbo | Raportti |
1986 | Romana Zrnec | Špela Kožar | Renault 11 Turbo | Raportti |
1987 | Branislav Kuzmič | Janez Banič | Renault 5 GT Turbo | Raportti |
1988 | Branislav Kuzmič | Janez Banič | Renault 5 GT Turbo | Raportti |
1989 | Tihomir Filipović | Davor Devunič | Lancia Delta Integrale | Raportti |
1990 | Tihomir Filipović | Saša Ačimovič | Lancia Delta Integrale 16V | Raportti |
1991 | Tihomir Filipović | Roberta Merluzzi | Lancia Delta Integrale 16V | Raportti |
1992 | Žarko Šepetavc | Nenad Krlič | Lancia Delta Integrale 16V | Raportti |
1993 | Raimund Baumschlager | Klaus Wicha | Ford Escort RS Cosworth | Raportti |
1994 | Niko Pulić | Davor Devunič | Lancia Delta HF Integrale | Raportti |
1995 | Niko Pulić | Davor Devunič | Lancia Delta HF Integrale | Raportti |
1996 | Kurt Göttlicher | Josef Pointinger | Ford Escort RS Cosworth | Raportti |
1997 | Dave Pattison | Nenad Krlič | Ford Escort RS Cosworth | Raportti |
1998 | Enrico Bertone | Max Chiapponi | Toyota Celica GT-Four (ST205) | Raportti |
1999 | Enrico Bertone | Fulvio Florean | Renault Maxi Mégane | Raportti |
2000 | Bert de Jong | Ton Hillen | Subaru Impreza S5 WRC '98 | Raportti |
2001 | Krum Dontšev | Rumen Manolov | Peugeot 306 Maxi | Raportti |
2002 | Leszek Kuzaj | Erwin Mombaerts | Ford Focus RS WRC '02 | Raportti |
2003 | Václav Pech jr. | Petr Uhel | Ford Focus RS WRC '02 | Raportti |
2004 | Juraj Šebalj | Toni Klinc | Subaru Impreza STi N10 | Raportti |
2005 | Juraj Šebalj | Toni Klinc | Citroën C2 S1600 | Raportti |
2006 | Václav Pech jr. | Petr Uhel | Mitsubishi Lancer Evo IX | Raportti |
2007 | Juraj Šebalj | Toni Klinc | Mitsubishi Lancer Evo IX | Raportti |
2008 | Corrado Fontana | Renzo Casazza | Fiat Abarth Grande Punto S2000 | Raportti |
2009 | Krum Dontšev | Petar Yordanov | Peugeot 207 S2000 | Raportti |
2010 | Luca Rossetti | Matteo Chiarcossi | Fiat Abarth Grande Punto S2000 | Raportti |
2011 | Luca Rossetti | Matteo Chiarcossi | Fiat Abarth Grande Punto S2000 | Raportti |
2012 | Juho Hänninen | Mikko Markkula | Škoda Fabia S2000 | Raportti |
2013 | Jan Kopecký | Pavel Dresler | Škoda Fabia S2000 | Raportti |
2014 | Juraj Šebalj | Toni Klinc | Mitsubishi Lancer Evo IX | Raportti |
2015 | Murat Bostanci | Onur Vatansever | Ford Fiesta R5 | Raportti |
2016 | Vlastimil Majerčák | Michaela Vejačková | Ford Fiesta R5 | Raportti |
2017 | Dávid Botka | Márk Mesterházi | Škoda Fabia R5 | Raportti |
2018 – 2020 | Ei järjestetty | |||
2021 | Sébastien Ogier | Julien Ingrassia | Toyota Yaris WRC | Raportti |
2022 | Kalle Rovanperä | Jonne Halttunen | Toyota GR Yaris Rally1 | Raportti |
2023 | Elfyn Evans | Scott Martin | Toyota GR Yaris Rally1 | Raportti |
Lähteet:[2][3][5][12]
Lähteet
- ↑ a b Event History WRC.com. Viitattu 23.2.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Croatia Rally 2022 – Rally Guide 1 (PDF) Rally-Croatia.com. Viitattu 25.2.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Delta Rally eWRC-Results.com. Arkistoitu 22.1.2021. Viitattu 25.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Hans-Christoph Mehmel: The history of the European Rally Championship Rally-ERC.com. 28.1.2011. Arkistoitu 7.6.2016. Viitattu 28.2.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Croatia Rally eWRC-Results.com. Arkistoitu 13.12.2021. Viitattu 25.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Toni Heinonen: Historian ensimmäisestä Kroatian MM-rallista tihkui tietoa Rallit.fi. 23.12.2020. Viitattu 28.2.2022.
- ↑ Aki Hietavala: Toyotalle huima kaksoisvoitto Kroatian MM-rallissa, Ogier ykkönen 0,6 sekunnin erolla Rallit.fi. 25.4.2021. Viitattu 28.2.2022.
- ↑ Kalle Rovanperä teki mykistävää jälkeä – MTV seurasi: näin eteni Kroatian MM-rallin perjantaipäivä MTV Uutiset. 22.4.2022. Viitattu 4.5.2022.
- ↑ Kalle Rovanperältä moukarinisku voittotaistoon: "Tämä oli vastaukseni" – näin Kroatian MM-ralli eteni lauantaina MTV Uutiset. 23.4.2022. Viitattu 4.5.2022.
- ↑ Henri Pitkänen: Kalle Rovanperä voitti huiman sekuntikamppailun ja ylsi harvalukuiseen joukkoon jo 21-vuotiaana: "Urani kovin ja vaikein voitto" Yle Urheilu. 24.4.2022. Viitattu 4.5.2022.
- ↑ Croatia Rally provides significant economic impact on local economy wrc.com. 31.1.2023. Viitattu 6.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Croatia Rally 2022 eWRC-Results.com. 25.4.2022. Viitattu 4.5.2022.
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kroatian ralli Wikimedia Commonsissa
- Rallin kotisivut
|