Leopold Engleitner
Leopold Engleitner (23. heinäkuuta 1905 – 21. huhtikuuta 2013[1]) oli itävaltalainen holokaustista pelastunut.
Engleitner liittyi vuonna 1932 Jehovan todistajiin, ja hän joutui toisen maailmansodan vuosiksi keskitysleireille. Jo ennen sotaa hän oli kohdannut Itävallassa uskonnollista vainoa.
Engleitner tuli tunnetuksi vasta myöhemmin. Engleitner luennoi yliopistoissa Saksassa, Italiassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa. Bernhard Rammerstorfer teki vuonna 1999 hänen elämästään kirjan ja elokuvan Nein statt Ja und Amen.
Engleitnerin elämää käsittelevä teos käännettiin vuonna 2004 englanniksi nimellä Unbroken Will. Engleitner teki tämän yhteydessä Yhdysvaltain-kiertueen, ja hän esiintyi muun muassa United States Holocaust Memorial Museumissa, Columbian yliopistossa ja Simon Wiesenthal -keskuksessa.
Engleitner teki vuonna 2006 toisen kiertueen Yhdysvalloissa. Vuonna 2005 Rammerstorfer julkaisi hänestä dokumentin Nein statt Ja und Amen – 100 Jahre ungebrochener Wille, ja vuonna 2007 käännettiin ranskaksi Une volonté de fer. Itävallan presidentti Heinz Fischer myönsi Engleitnerille Itävallan tasavallan kultaisen ansiomitalin (Ehrenzeichen für Verdienste um die Republik Österreich (1952)).
Lähteet
- ↑ Vanhin natsien keskitysleireiltä selviytynyt henkilö on kuollut, hs.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
- Leopold Engleitnerin verkkosivut (saksaksi) (englanniksi) (espanjaksi) (ranskaksi) (italiaksi)
- Leopold Engleitnerin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa[vanhentunut linkki]
- "Vaikka olen heikko, olen voimallinen" - Leopold Engleitner
| ||||||||||||||
