Lidia Poët

Lidia Poët
Henkilötiedot
Syntynyt26. elokuuta 1855
Traverse, Perrero
Kuollut25. helmikuuta 1949 (93 vuotta)
Diano Marina
Kansalaisuus italialainen
Ammatti asianajaja
Koulutus ja ura
Tutkinnot Torinon yliopisto
Aiheesta muualla
www.lidiapoet.it
[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK

Lidia Poët (26. elokuuta 1855 – 25. helmikuuta 1949) oli Italian ensimmäinen naispuolinen asianajaja. Hänen asianajajatutkintonsa peruttiin pian sen hyväksymisen jälkeen, koska naisten ei katsottu sopivan kyseisen ammatin harjoittajiksi. Päätös herätti laajaa vastustusta ja laajempaa keskustelua naisten oikeuksista.

Nuoruus ja lakiopinnot

Poët syntyi vuonna 1855 Traversen kylässä, joka sijaitsee nykyisessä Perreron kunnassa Torinon metropolikaupunkialueella.

Poët oli nuorin perheen neljästä lapsesta. Hänen isänsä toimi Traversen pormestarina yli 30 vuoden ajan ja hänen äitinsä tuli varakkaasta maanomistajien suvusta. Hänen veljensä Giovanni Enrico oli myös asianajaja. Poëtin perhe oli uskonnolliselta suuntaukseltaan valdolainen.

Perhe piti koulutusta suuressa arvossa, joten Lidiaa rohkaistiin myös opiskeluun. Hän opiskeli Sveitsissä kieliä, ja valmistui vuonna 1874 ranskan, saksan ja englannin opettajaksi. Vuonna 1878 Poët aloitti lakiopinnot Torinon yliopistossa. Italialaiset naiset olivat saaneet oikeuden opiskella yliopistossa kaksi vuotta aiemmin. Loppututkielmassaan Poët käsitteli naisten äänioikeutta ja puolsi sen myöntämistä esittäen, että naisten alempiarvoinen asema yhteiskunnassa ei ole seurausta geneettisistä eroavaisuuksista sukupuolten välillä, vaan siitä, että naisilta on evätty pääsy koulutukseen. Poët valmistui vuonna 1881 ja suoritti sen jälkeen kahden vuoden pakollisen harjoittelujakson lakitoimistossa.

Vuonna 1883 Poët suoritti hyväksytysti asianajajatutkinnon. Torinon hovioikeus kuitenkin päätti myöhemmin, etteivät naiset saa harjoittaa lakia. Poët vastusti päätöstä ja sitä kritisoitiin laajasti mediassa myös Italian ulkopuolella.[1]

Asianajajan oikeuksien epääminen

Saatuaan opintonsa ja harjoittelunsa valmiiksi Poët suoritti hyväksytysti myös kokeen, joka vaadittiin asianajajan pätevyyden saamiseksi (asianajajatutkinnon). Poëtin rekisteröinti asianajajaksi hyväksyttiin äänin kahdeksan puolesta, neljä vastaan. Puheenjohtajan mukaan "Italian lain alla naiset ovat kansalaisia siinä missä miehetkin" ja ansaitsivat siksi oikeuden toimia myös asianajajana. Hyväksyvän äänestystuloksen seurauksena kaksi lautakunnan jäsentä erosi protestiksi.[2] Näin Poëtista tuli ensimmäinen asianajajatutkinnon hyväksytysti suorittanut italialainen nainen 9. elokuuta vuonna 1883.

Italian kuningaskunnan oikeuskansleri ei ollut tyytyväinen päätökseen ja valitti asiasta Torinon hovioikeuteen. Valituksen johdosta Poëtin asianajajatutkinto peruttiin 11. marraskuuta 1883. Poëtin ennakkotapauksen myötä naisilta kiellettiin asianajajana työskenteleminen Italiassa.[1]

Ura

Poët työskenteli asianajajalupansa perumiseen asti Pinerolossa asianajaja ja poliitikko Cesare Bertean lakitoimistossa.[2]

Vaikka naisten toimiminen asianajajina kiellettiin, Poët työskenteli kuitenkin usean vuosikymmenen ajan veljensä Giovanni Enricon lakitoimistossa. Lidia Poët ei voinut allekirjoittaa asiakirjoja tai edustaa asiakkaita oikeudessa, mutta teki kuitenkin muita tarvittavia töitä, ja veljensä poissaollessa otti jopa koko toimiston johdettavakseen.[3]

Lakimuutokset naisten oikeuteen toimia julkisissa viroissa

Vuonna 1919 Italiassa hyväksytty laki antoi naisille oikeuden työskennellä sellaisissa julkisissa viroissa, joissa ei käytetty oikeudellista tuomiovaltaa tai poliittista päätösvaltaa. Esimerkiksi tuomarina tai politiikassa toimiminen ei siis vielä kyseisen lain puitteissa ollut naisille mahdollista, mutta se antoi heille kuitenkin oikeuden asianajajana työskentelyyn. Myös Lidia Poët sai näin ollen asianajajatutkintonsa uudelleen hyväksytyksi vuonna 1919 ja pystyi siitä lähtien työskentelemään virallisesti asianajajana. Poët oli tuolloin 65-vuotias.[1] Kaikki julkiset virat avautuivat naisille Italiassa helmikuussa 1963.[4]

Myöhempi elämä

Poët jatkoi naisten oikeuksien puolustamista koko elämänsä ajan. Hän oli myös aktiivinen naisten äänioikeuden puolestapuhuja. Poëtista tuli vuosien mittaan hyvin tunnettu ja arvostettu: hänet kutsuttiin usein puhujaksi lakialan konferensseihin, ja hänen tuttavapiiriinsä kuului monia vaikutusvaltaisia henkilöitä, kuten kirjailija Victor Hugo, Ranskan presidentti Félix Faure ja Kreikan pääministeri Elefthérios Venizélos. Lidia Poët ei koskaan mennyt naimisiin eikä saanut lapsia.[1] Poët kuoli 25. helmikuuta vuonna 1949 Diano Marinan rantakaupungissa.[2]

Populaarikulttuurissa

Netflix julkaisi vuonna 2023 fiktiivisen suoratoistosarjan Lidia Poëtin elämästä, The Law According to Lidia Poët (ital. La legge di Lidia Poët). Ensimmäisellä kaudella on kuusi jaksoa. Poëtia näyttelee Matilda de Angelis.[5]

Lähteet

  1. a b c d Laura Rorato: 'The Law According to Lidia Poët' and the real Lidia Poët Lancaster University. Viitattu 21.8.2024. (englanniksi)
  2. a b c Wanted in Rome: Who was Lidia Poët, the first female Italian lawyer that inspired the new Netflix series Wanted in Rome. 15.2.2023. Viitattu 21.8.2024. (englanniksi)
  3. Kay, Fiona M.: The Social Significance of the World's First Women Lawyers. Osgoode Hall Law Journal, 2007, s. 410. Osgoode Digital Commons, Osgoode Hall Law School of York University. Artikkelin verkkoversio.
  4. Thematic Fact sheet: Women and the Judiciary in Italy | Time for Equality timeforequality.org. 12.10.2013. Viitattu 21.8.2024. (englanniksi)
  5. La legge di Lidia Poët IMDB. Viitattu 21.8.2024.
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • FAST
  • ISNI
  • VIAF
  • WorldCat
Kansalliset
  • Saksa
  • Yhdysvallat