Maria Kristiina (Espanjan kuningatar, 1858–1929)

Maria Cristina
Espanjan kuningatar ja sijaishallitsija
Kuningatar Maria Cristinan virallinen valokuva, Christian Franzen 1906
Espanjan kuningatar
Valtakausi	29. marraskuuta 1879 – 25. marraskuuta 1885
Edeltäjä	María de las Mercedes de Orleans
Seuraaja	Viktoria Eugenie Battenberg
Espanjan sijaishallitsija
Valtakausi	25. marraskuuta 1885 – 17. toukokuuta 1902
Syntynyt	Maria Christina Désirée Henriette Felicitas Rainiera von Habsburg-Lothringen 21. heinäkuuta 1858 Gross Seelowitz, Määri, Itävallan keisarikunta
Kuollut	6. helmikuuta 1929 (70 vuotta) Palacio Real de Madrid, Madrid, Espanjan kuningaskunta
Hautapaikka	Kuninkaallinen krypta, Kuninkaiden pantheon, El Escorial
Puoliso	Alfonso XII
Lapset	Mercedes María Teresa Alfonso XIII
Koko nimi	María Cristina Deseada Enriqueta Felicidad Raniera de Habsburgo-Lorena
Suku	Habsburg Bourbon
Isä	Kaarle Ferdinand
Äiti	Elisabet Franziska
Uskonto	roomalaiskatolilaisuus

Maria Cristina (esp. María Cristina Deseada Enriqueta Felicidad Raniera, María Cristina de Habsburgo-Lorena; saks. Maria Christina Désirée Henriette Felicitas Rainiera von Habsburg-Lothringen); (21. heinäkuuta 1858 Groß Seelowitzin linna, lähellä Brünniä, Etelä-Määri, Itävallan arkkiherttuakunta (nyk. Židlochovice, lähellä Brnota, Tšekki) – 6. helmikuuta 1929 Palacio Real de Madrid, Madrid, Espanja)^[1] oli Espanjan kuninkaan Alfonso XII:n toinen puoliso ja tämän kuoltua Espanjan sijaishallitsija vuosina 1885–1902.^[2]

Maria Cristinan isä oli Itävallan arkkiherttua Kaarle Ferdinand von Habsburg-Lothringen (1818 –1874), jonka vanhemmat olivat arkkiherttua Kaarle, Teschenin herttua (1771–1847) ja prinsessa Henrietta von Nassau-Weilburg (1797–1829). Hänen äitinsä oli arkkiherttuatar Elisabet Franziska (1831–1903), jonka vanhemmat olivat arkkiherttua Josef Anton, viimeinen Unkarin paladiini (1776–1847) ja tämän kolmas puoliso Maria Dorotea von Württemberg (1797–1855).^[3][4]

Hänellä oli viisi sisarusta, joista vanhin veli Frans Josef (1855) kuoli viikon vanhana; vanhempi veli Fredrik, Teschenin herttua (1856–1936) oli Itävalta-Unkarin armeijan ylin komentaja ensimmäisen maailmansodan aikana; nuorempi veli Kaarle Stefan (1860–1933) oli amiraali; nuorin veli Eugen Ferdinand (1863–1954) oli kenttämarsalkka ja sisar Maria Eleonora (1864) kuoli alle kaksikuisena.^[5]

Taidetta rakastavan ja musikaalisen äidin tytär varttui Wienissä ja hänet kasvatettiin ankarasti katolilaiseksi. Hän tunsi tulevan aviomiehensä Alfonsin lapsuudestaan saakka, kun tämä vietti osan maanpaon vuosistaan Wienissä ja kävi siellä eliittilukio "Theresianumia", ennen kuin tästä tuli kuningas vuonna 1874 monarkian palauttamisen jälkeen. Toisin kuin Maria oli toivonut, Alfonso oli rakastunut serkkuunsa, infanta Maria de las Mercedes de Orleansiin ja avioitui tämän kanssa vuonna 1878. Pettyneestä arkkiherttuattaresta tuli Prahan Hradčanyssä sijaitsevan aatelisnaisten luostarin (Adeligen Damenstiftes auf dem Prager Hradschin) abbedissa – arvostettu ja kunniallinen arvo, johon ei kuulunut luostarilupauksen antamista ja joka oli aina ollut varattu Habsburg-suvun naisille.^[3]

Maria Cristina avioitui Espanjan kuningas Alfonso XII:n kanssa marraskuussa 1879. Tämän ensimmäinen puoliso María de las Mercedes de Orléans oli kuollut lavantautiin vain viisi kuukautta häitten jälkeen.^[2]

Heille syntyivät lapset:^[2]

• María de las Mercedes, Asturian ruhtinatar (11. syyskuuta 1880 – 17. lokakuuta 1904), avioitui 1901 Bourbon-Molempain Sisiliain prinssi Carlosin kanssa. Hän oli Espanjan kruununperillinen isänsä kuoleman jälkeen veljensä syntymään asti.
• María Teresa (12. marraskuuta 1882 – 23. syyskuuta 1912), avioitui Baijerin prinssi Ferdinandin kanssa 1906
• Alfonso XIII (17. toukokuuta 1886 – 28. helmikuuta 1941) syntyi postuumisti. Avioitui Battenbergin prinsessa Victoria Eugenien kanssa

Avioliitto ei sisältänyt rakkautta Alfonson puolelta ja tällä oli pitkäaikainen rakastajatar, jonka kanssa oli kaksi tunnustamatonta lasta. Miestään rakastanut Maria Cristina joutui kestämään puolisonsa uskottomuutta.^[2]

Alfonso XII kuoli 25. marraskuuta 1885, jolloin kolmannen kerran raskaana ollut Maria Cristina julistettiin sijaishallitsijaksi. Hän synnytti 17. toukokuuta 1886 pojan, josta tuli välittömästi kuningas Alfonso XIII, mutta Maria Cristina jatkoi sijaishallitsijana poikansa alaikäisyyden vuoksi vielä 16 vuotta.^[6]

Hän oli Espanjan historian pitkäaikaisin sijaishallitsija ja hänen 16 vuotta kestänyt valtakautensa oli sitä edeltäneisiin vuosikymmeniin nähden rauhallista ja vakaata aikaa Espanjassa. Maria Cristinaa on luonnehdittu viisaaksi ja tahdikkaaksi vallankäyttäjäksi.^[1]

Heti valtakautensa alussa hän nimitti pääministerikseen liberaalien johtajan Práxedes Mateo Sagastan ja myönsi lehdistönvapauden sekä yleisen armahduksen poliittisille vangeille. Sagasta ja konservatiivijohtaja Antonio Cánovas del Castillo toimivat vuorotellen hallituksen johdossa Maria Cristinan valtakautena. Tälle ajalle osui toisaalta myös Espanjan siirtomaaimperiumin romahtaminen vuoden 1898 tappiollisen Espanjan–Yhdysvaltain sodan seurauksena. ^[1]

Hän nimitti vuorotellen liberaalit ja konservatiiviset pääministerit, vältti konflikteja valittujen edustajien kanssa ja teki kaikkensa toteuttaakseen hallinnollisia ja oikeudellisia uudistuksia kireästä taloudellisesta tilanteesta huolimatta (siviililaki 1889). ja sosiaalista ja parantaa koulutusta. Espanjan kulttuurielämä koki merkittävän nousukauden.^[3]

Ulkopolitiikassa Maria Cristina joutui konfliktiin Saksan keisarikunnan kanssa kiistaan Karoliinien saaristosta heti hallituskautensa alussa. Kriisi ratkaistiin paavi Leo XIII:n välityksellä ja sovittiin allekirjoittamalla "Caroline-pöytäkirja" vuonna 1885, jossa tunnustettiin toisaalta Espanjan suvereniteetti ja toisaalta Saksan kaupalliset edut. Vuonna 1899 Espanja myi Karoliinien saariston ja Mariaanien saariston Saksan keisarikunnalle 17 miljoonalla saksanmarkalla. Espanjan ja Yhdysvaltojen välinen sota, joka tuki Kuuban kapinaa Espanjan valtaa vastaan, päättyi vuonna 1898 vakavaan tappioon. Espanjan oli tunnustettava Kuuban itsenäisyys ja luovutettava Puerto Rico, Guam ja Filippiinit Yhdysvalloille. Tämä tappio synnytti "Generation 98" -uudistusliikkeen.^[3]

Maria Cristinan sijaishallitsijuus ja poliittinen vaikutusvalta päättyi, kun Alfonso XIII julistettiin täysi-ikäiseksi 16-vuotispäivänään toukokuussa 1902. Kuningataräiti omistautui loppuiäkseen hyväntekeväisyydelle.^[1][3] Hän ei hylännyt kokonaan politiikkaa siitä päivästä lähtien, vaan säilytti aina neuvoa-antavan roolin lähellä poikaansa kuningasta.^[2]

Hänen ansiotaan oli Espanjan puolueettomuuden äärimmäisen vaikea säilyttäminen ensimmäisessä maailmansodassa. Hän auttoi sukulaisiaan ​​vallanvaihdoksen jälkeen vuonna 1918 ja myönsi monille heistä, kuten Itävallan keisarinna Zitalle ja hänen lapsilleen turvapaikan Espanjasta. Hän ei ehtinyt nähdä Espanjan kuningaskunnan loppua vuonna 1931.^[3]

Maria Cristina kuoli 70-vuotiaana helmikuussa 1929 Palacio Real de Madrissa angina pectorikseen. Hänet on haudattu Kuninkaallisen kryptaan Kuninkaiden pantheoniin El Escorialiin.^[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maria Kristiina Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Belgia Yhdysvallat Portugali Vatikaani Taiteenala MusicBrainz Henkilöt Deutsche Biographie Muut NARA SNAC IdRef