Nikol Pašinjan
| Nikol Pašinjan | |
|---|---|
| Նիկոլ Փաշինյան | |
 Pašinjan vuonna 2024 | |
| Armenian pääministeri | |
| 8. toukokuuta 2018 – | |
| Presidentti | Armen Sargsjan Vahagn Hatšaturjan |
| Edeltäjä | Karen Karapetjan |
| Kansanedustaja | |
| 6.5.2012 – 6.5.2018 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. kesäkuuta 1975 (ikä 49) Ijevan, Armenian SNT, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus | armenialinen |
| Ammatti | toimittaja |
| Puoliso | Anna Hakobjan |
| Lapset | 4 |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansallinen sopimus |
 Nimikirjoitus | |
| Aiheesta muualla | |
| www.primeminister.am | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Nikol Pašinjan (arm. Նիկոլ Փաշինյան, s. 1. kesäkuuta 1975) on armenialainen toimittaja ja poliitikko. Hän on toiminut Armenian pääministerinä toukokuusta 2018 alkaen.
Tausta ja yksityiselämä
Pašinjan syntyi vuonna 1975 Ijevanin kaupungissa Armenina SNT:ssa kolmilapsisen perheen nuorimmaksi. Hänen öitinsä kuoli Pašinjanin ollessa vain 12-vuotias. Isän mentyä uusiin naimisiin Pašinjanin äitipuolella oli merkittävä rooli hänen kasvatuksessaan.[1]
Pašinjan opiskeli Jerevanin valtionyliopistossa 1991–1995, mutta hänet erotettiin viimeisenä opiskeluvuonnaan poliittisen toimintansa takia. Hän aloitti lehtiin kirjoittamisen jo opiskeluaikanaan. Vuonna 1999 hänestä tuli Haikakan Žamanak -sanomalehden päätoimittaja, mitä hän jatkoi vuoteen 2012 asti. Vuosina 2010–2011 Pašinjan oli tunnettu mielipidevanki.[2]
Pašinjan on parisuhteessa toimittaja Anna Hakobjanin kanssa. Parilla on neljä lasta, mutta he eivät ole naimisissa. Pašinjan on kertonut, että toivoo tuleivaisuudessa pääsevänsä kirkossa naimisiin.[3] Pašinjanin poika Ašot palveli vapaaehtoisena toisessa Vuoristo-Karabahin sodassa vuonna 2020.[4] Poika jäi myöhemmin Azerbaidžanin sotavangiksi.[5]
Äidinkielensä armenian lisäksi Pašinjan osaa myös venäjää, englantia ja ranskaa.[6][7][8]
Poliittinen ura
Vuonna 2012 Pašinjan valittiin Armenian parlamenttiin.[2]
Keväällä 2018 hän johti viikkoja kestäneitä laajoja mielenosoituksia, jotka pakottivat presidentistä pääministeriksi siirtyneen Serž Sargsjanin eroamaan. Pašinjan ei kuitenkaan saanut aluksi riittävää kannatusta parlamentissä noustakseen Sargsjanin seuraajaksi. Hän lupaili kannattajilleen kitkeä korruption ja nepotismin.[9] Viikkoa myöhemmin järjestetyssä uusintaäänestyksessä äänet riittivät, ja Pašinjanista tuli pääministeri.[10]
Huhtikuussa 2021 Pašinjan erosi pääministerin virastaan ja pyysi presidenttiä määräämään ennenaikaiset vaalit.[11] Pašinjan voitti vaalit, vaikka oppositio kyseenalaistikin tuloksen.[12]
Kesäkuussa 2024 Pašinjan ilmoitti, että Armenia jättää Venäjä-johtoisen kollektiivisen turvallisuusjärjestön, koska se ei pääministerin mukaan täytä velvollisuuksiaan. Lisäksi Pašinjan väitti, että järjestö vehkeilee Azerbaidžanin kanssa suunnitellen sotaa Armeniaa vastaan.[13] Venäläinen Radio Sputnikin Armenian osasto oli jo joulukuussa 2023 menettänyt radiolupansa pilkattuaan Pašinjania ja Armeniaa.[14]
Poliittisia kantoja
Pašinjanin kanta Vuoristo-Karabahia kohtaan on muuttunut hänen poliittisen uransa kohti Azerbadžanin kantaa. Vuonna 2016 hän sanoi, ettei Armenialla ei ole maita, joita palauttaa Azerbaidžanille viitaten Vuoristo-Karabahia ympäröiviin alueisiin, jotka olivat Armenian hallinnassa.[15] Lisäksi hänen mukaansa Artsakhin aluevaatimukset Azerbaidžania kohtaan ovat oma juttunsa.[16] Toisen Vuoristo-Karabahin sodan jälkeen Pašinjan alkoi viitata joihinkin alueen kaupunkeihin niiden azerinkielisillä nimillä.[17] Toukokuussa 2022 Pašinjan sanoi, että Vuoristo-Karabah on osa Azerbaižania.[18]
Armenialaisten diasporan tulisi Pašinjanin mukaan osallistua enemmän Armenian taloudelliseen, kulttuurilliseen ja sosiaaliseen elämään. Tähän rohkaisemisen tulisi olla keskeinen osa Armenian politiikkaa.[19]
Pašinjan ei ole juurikaan ottanut julkisesti kantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta tai niitä vastaan.[20] Hän on puolustanut ihmisoikeuksia, mukaan lukien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia.[21] Esimerkiksi vuonna 2019 Pašinjan puolusti valtion rahoittamaa armenialaisten perinteisten arvojen vastaiseksi kritisoitua dokumenttielokuvaa, joka kertoi armenialaisesta transsukupuolisesta painonnostaja Meline Daluzjanista.[22]
Kunnianosoitukset
Paavi Pius IX:n ritarikunnan suurristi (Vatikaani, 2023)[23]
Lähteet
- ↑ Nikol Pashinyan | Biography, Armenia, Prime Minister, & Nagorno-Karabakh Encyclopædia Britannica. 15.6.2024. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
- ↑ a b v Biography The Prime Minister of the Republic of Armenia. Viitattu 2.9.2018.
- ↑ Նիկոլ Փաշինյան. «Գուցե իմ ամբողջ կյանքը խենթություն է» mediamax.am. Viitattu 5.8.2024. (armeniaksi)
- ↑ Armenian PM’s son signs up for the Army Public Radio of Armenia. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Pashinyan Says He's Ready to Send Son to Baku in Return for Release of Armenian Captives Hetq.am. 8.12.2021. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Почему Путин не вмешался в бархатную революцию в Армении - Никол Пашинян в "Немцова.Интервью" DW на русском. 30.5.2018. Viitattu 5.8.2024. (venäjäksi)
- ↑ Ready to talk Nagorno-Karabakh peace: Armenia PM Nikol Pashinyan Al Jazeera. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Վարչապետ Նիկոլ Փաշինյանի ելույթը Ֆրանկոֆոն հասարակական կազմակերպությունների 11-րդ ֆորումին Government of Armenia. 12.9.2018. Viitattu 5.8.2024. (armeniaksi)
- ↑ Armenia crisis: Opposition leader Pashinyan fails in bid to be PM BBC. 1.5.2018. Viitattu 2.9.2018.
- ↑ Armenia protest leader Pashinyan wins PM vote BBC. 8.5.2018. Viitattu 2.9.2018.
- ↑ Armenian Prime Minister Pashinyan announces his resignation to enable snap polls France 24. 25.4.2021. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Armenian PM wins snap election as rival alleges fraud The Guardian. 21.6.2021. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Armenia to quit Russia’s military alliance amid split with Putin POLITICO. 12.6.2024. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Armenia Suspends Sputnik Armenia Radio for “Mocking” Pashinyan Hetq.am. 21.12.2023. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Armenia’s Revolution and the Karabakh Conflict Carnegie Europe. 2018. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Pashinyan Stiffens Armenia’s Posture Toward Karabakh Jamestown Foundation. 10.5.2018. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Opinion | Another Way or the Highway The Armenian Weekly. 16.11.2021. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Azerbaijan halts Karabakh offensive after ceasefire deal with Armenian separatists BBC News. 20.9.2023. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Pashinyan: Great repatriation should become one of priority issues of pan-Armenian agenda news.am. 5.8.2024. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
- ↑ After 100 days, what's new in the “new Armenia”? eurasianet.org. 17.8.2018. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Violence Against LGBT Activists in Armenia Human Rights Watch. 10.8.2018. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Pashinyan Defends Government Financing of Film on Transgender Armenian Weightlifter Hetq.am. 13.11.2019. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Папа римский удостоил Пашиняна рыцарского ордена Пия IX РБК. 24.10.2023. Viitattu 5.8.2024. (venäjäksi)
| ||||||||||||||
