Normaaliperusviiva

Normaaliperusviiva on etäisyydenmittauslaitteiden kalibrointiin käytettävä vakioetäisyys.

Suomessa normaaliperusviiva on määritelty Vihdin Nummelanharjulle vuonna 1932. Soraharju soveltuu sijaintipaikaksi, koska siinä ei tapahdu lämpötilanvaihteluista johtuvia mittalaitteiden kiinnityspisteiden siirtymiä.

Vuonna 1947 otettiin käyttöön valkoisen valon interferenssiin perustuva mittausmenetelmä. Sen kehitti Yrjö Väisälä. Aiemmin normaaliperusviiva määriteltiin kvartsista valmistetun metrinmitan ja sillä kalibroidun 24 metriä pitkän invar-langan avulla. Normaaliperusviivan pituus on invar-langan pituuden 36-monikerta eli 864 metriä.

Normaaliperusviivan pituudesta käytettävä lukuarvo on vuonna 2006 käytössä olevassa menetelmässä 864 122,75 millimetriä. Aikaisemmin referenssinä käytetyssä kvartsisauvassa on 0,1 mm:n poikkeama metrin tavoitepituudesta ja se on mukana normaaliperusviivan määrittelyssä.

Nummelan normaaliperusviiva on maailman tarkin ja sitä käytetään tarkimpien elektronisten etäisyysmittareiden kalibrointiin.^[1]

• Väisälä-komparaattori

• Jokinen, Riku 2006. Suomen tarkimmin tunnettu etäisyys lymyilee Nummelassa. Helsingin Sanomat 27. elokuuta 2006, s. A 12.

• Nummelan normaaliperusviiva - Geodeettinen laitos archive.org
• Interference measurements of the Nummela Standard Baseline in 2005 and 2007
• Mikä on Nummelan perusviiva?, Suomen Kuvalehti, 06.11.1937, nro 45, s. 36, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot