Oikofobia

Käsitteen "valkoinen hauraus" luonut Robin DiAngelo pitää Michelangelon freskoa "Adamin luominen" esimerkkinä "valkoisesta ylivallasta"[1]

Oikofobia (kreik. oîkos, 'talo, kotitalous' + phóbos, 'pelko') tarkoittaa inhoa tai vastenmielisyyttä omaa kulttuuria kohtaan.[2][3] Sana on ksenofobian vastakohta.[4]

Roger Scruton luonnehtii amerikkalaista oikofobiaa niin, että se suhtautuu myönteisesti vähemmistökulttuureihin, alkuperäiskulttuureihin ja "sorrettuihin" ryhmiin, mutta ei suvaitse amerikkalaista kulttuuria.[2] Benedict Beckeld antaa oikofobiasta esimerkiksi San Franciscon koululautakunnan päätöksen poistaa Georg Washingtonia esittävä muraali koulun seinästä sen edustaman rasismin takia.[4][5]

Oikofobia sivilisaation rappeutumisen merkkinä

Platon katsoi demokratioiden väistämättä rappeutuvan arvojen romahtamisen johdosta. (Rafaelin maalaus Ateenan koulu).

Ruotsalaistaustaisen filosofin ja antiikintutkijan Benedict Beckeldin mukaan oikofobia oman kulttuurin inhoamisena ilmentää historiankulkua, missä alkuvaiheen edistyksen jälkeen yhteiskunta vajoaa kohti itsehalveksuntaa ja rappiota.[4]

Benedict Beckeld

Beckeldin ajattelu perustuu sivilisaatioiden sykliseen elinkaareen, jossa kulttuurit kehittyvät muihin vihamielisesti suhtautuvasta ksenofobiasta kukoistusvaiheen kautta loppuaikojen itseinhoon. Beckeldille oikofobinen vaihe on länsimaisen kulttuurin kehityksen viimeinen vaihe. Kulttuurin kukoistusvaiheessa luotu vauraus on tällöin synnyttänyt joutilaan luokan, joka ei enää joudu taistelemaan olemassaolostaan. Toimettomuudessaan se alkaa sotimaan omaa kulttuuriaan vastaan, mikä johtaa yhteiskunnan hajoamiseen keskenään sotiviksi eturyhmiksi. Beckeld katsoo kehityksen väistämättömäksi, eikä sitä hänen mielestään voi kuin hidastaa. [6]

Muita kulttuurin tuhon teoreetikkoja

Pessimististä syklistä historiakuvaa on edustanut myös Länsimaiden perikadon kirjoittaja Oswald Spengler.[6]

Valtion rapistumista kuvasi myös Platon 300-luvulla eaa. teoksen Valtio kahdeksannessa dialogissa. Demokratiasta alkavan kehiyksen päätepisteenä on Platonin mukaan demokratian häviö ja tyrannian paluu. [7]

Samanlaista kehitystä kuvasi Ibn Khaldun 1300-luvulla teoksessa Muqaddimah. Hänen mukaansa sivilisaatio rappeutuu, kun miehet muuttuvat naisten ja lasten kaltaisiksi. Kun Jumala haluaa tuhota valtakunnan, ensimmäinen asia, jonka hän poistaa, on ihmisten välinen kunnioitus. Barbaarivalloitus tekee tällaisesta yhteiskunnasta lopun, mutta sen pohjalta syntyy uusi järjestys, missä uskonto palautetaan entiseen asemaansa.[8]

Katso myös

  • Valkoinen hauraus

Lähteet

  • Beckeld, Benedict: 'Oikophobia': Our Western Self-Hatred (Vaatii kirjautumisen) Quillot. 7.10.2019. Viitattu 15.7.2023.
  • Ronald M. Doctor - Ada P. Kahn - Christine A. Adamec: The Encyclopedia of Phobias, Fears, and Anxieties. 3rd Edition. Facts On File Inc, 2008. ISBN 978-0816064533. Google books.
  • Ibn Khaldun: The Muqaddimah. An Introduction to History. Princeton University Press, 2015. ISBN 978-0-691-16628-5. Teoksen verkkoversio.
  • Platon: Valtio. Teoksessa Platon: Teokset. Neljäs osa.. Suomentanut Marja Itkonen-Kaila. Otava, 1999. ISBN 951-1-15895-3.
  • Scruton, Roger: Oikophobia. The Journal of Education, 1993, 175. vsk, nro 2, s. 93-98. Vaatii kirjautumisen.

Viitteet

  1. ↑ Rikki Schlott: ‘White Fragility’ author calling Michaelangelo painting of God ‘white supremacist’ is a new low New York Post. 14.2.2024. Viitattu 20.8.2024.
  2. ↑ a b Scruton 1993
  3. ↑ Doctor, Kahn & Adamec 2008, s. 281
  4. ↑ a b c Beckeld 2019
  5. ↑ Faith O. Pinho: Contentious George Washington mural at San Francisco school can stay, judge decides Los Angeles Times. 28.7.2021. Viitattu 15.7.2023.
  6. ↑ a b Simo Grönroos: Oikofobia – länsimaisen itseinhon jäljillä (Arvostelu Beckeldin vuoden 2022 kirjasta "Western Self-Contempt: Oikophobia in the Decline of Civilizations") 28.6.2023. Suomen Perusta. Viitattu 12.8.2023.
  7. ↑ Platon 1999, s. 298-313
  8. ↑ Ibn Khaldun 2015, s. 95–, 113-114