Oriselkä

Oriselkä
Valtiot	Suomi
Maakunnat	Pirkanmaa
Kunnat	Orivesi
Koordinaatit	61°39′56″N, 24°23′55″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue	Venehjoen valuma-alue (35.74)
Laskujoki	Venehjoki [1]
Järvinumero	35.741.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	84,2 m [1]
Rantaviiva	11,6627 km [2]
Pinta-ala	2,58435 km² [2]
Tilavuus	0,0172528 km³ [2]
Keskisyvyys	6,68 m [2]
Suurin syvyys	25,59 m [2]
Valuma-alue	227 km² [3]
Saaria	6 [2]
Oriselkä
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Oriselkä ^[2][1] on Pirkanmaalla Orivedellä sen keskustaajamassa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistöön.^[2][1]

Järven pinta-ala on 258 hehtaaria eli 2,6 neliökilometriä ja se on 2,8 kilometriä pitkä ja 1,9 kilometriä leveä. Sen lähiympäristö on alavaa savimaata lukuun ottamatta eteläpuolella sijaitsevaa Kannuksenvuorta, joka kohoaa noin 40 metrin korkeuteen. Järven koillisrannassa sijaitsee kosteikko, jota kutsutaan Onkiluodoksi.^[2][1]

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on saatu 17,3 miljoonaa kuutiometriä eli 0,0173 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 6,7 metriä ja suurin syvyys on 25,6 metriä, joka sijaitsee etelärannan tuntumassa olevassa laajemmassa syvänteessä Kannuksenniemen edustalla. Myös Lammassaaren pohjoispuolella on 21 metriä syvää.^[2][1]

Järvessä on kuusi saarta. Niiden yhteispinta-ala on noin hehtaarin, mikä on noin 0,5 prosenttia järven kokonaispinta-alasta. Kaikki saaret ovat alle hehtaarin mutta yli aarin kokoisia. Suurimmat saaret ovat Martinsaari ja Lammassaari.^[2][1]

Järven rantaviivan pituus on 11,7 kilometriä ja sen rannat ovat pääasiassa peltomaata. Alueen asutus on viljelyalueen haja-asutusta, mutta länsirannan lähelle ulottuu Oriveden keskustaajaman asuinalueita. Järven rannoille on rakennettu toistakymmentä vapaa-ajan asutusta. Keskustan jätevedenpuhdistamo sijaitsee Tähtiniemessä ja se laskee puhdistetut vedet järven länsirantaan.Tampereelta tuleva rautatie haarautuu järven lounaisrannassa pohjoiseen kulkevaksi Tampere–Haapamäki-rautatieksi ja itään kulkevaksi Orivesi–Jyväskylä-rautatieksi. Itäinen rata seuraa järven etelärantoja ja ylittää Penttilänlahden järvenpohjaa pitkin.^[2][1][4]

Oriselkä kuuluu Oriveden reitille, jonka järvet ovat yleensä reheviä ja humuspitoisia. Sen vesistöjen kokonaisfosforipitoisuudet ovat vaihdelleet 20–30 mikrogrammaa litrassa vettä (µg/l). Vedenväri on ruskeaa ja sen väriluku on tyypillisesti 70–120 mg Pt/l.^[5]

Oriveden keskustaajaman jätevedenpuhdistamon kuormitus on aiheuttanut järveen rehevöitymishaittoja ^[6]. Järven vedenlaatua on tutkittu runsaasti vuodesta 1963 alkaen. Seuraavassa on tulokset ennen vuotta 2000. Veden näkösyvyys on ollut keskimäärin 1,46 metriä. Ravinteista on seurattu kokonaistypen ja kokonaisfosforin pitoisuuksia. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut päällysvedessä keskimäärin 29,3 µg/l ja alusvedessä 53,6 µg/l. Päällysveden pitoisuudet ovat pysyneet sama suuruisina, mutta alusvedessä on 1980-luvulla tullut toisinaan yli 100 µg/l pitoisuuksia. Suurin mitattu pitoisuus 160 µg/l on vuodelta 1989. Nykyiset arvot pysyttelevät alle 30 µg/l. Kokonaistyppipitoisuudet ovat päällysvedessä olleet keskimäärin 772 µg/l ja alusvedessä 1 555 µg/l. Alusvedessä pitoisuudet eivät juuri ollenkaan alita 1 000 µg/l pitoisuuksia, mutta päällysvedessä taas ei juuri ollenkaan ylitä 1 000 µg/l. Suurin pitoisuus on ollut 3 400 µg/l vuonna 1996.^[3]

Uudemmat tulokset ovat vuodesta 2000 lähtien. Nyt näkösyvyyden keskiarvo on ollut 1,56 metriä. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat päällysvedessä olleet keskimäärin 25,5 µg/l ja alusvedessä 34,4 µg/l. Typen vastaavat luvut ovat olleet 823 µg/l ja 1 903 µg/l. Typen pitoisuudet ovat kohonneet niinkin, että 2 000 µg/l on ylittynyt useasti ja suurin arvo on ollut 3 300 µg/l.^[3]

Suuria ravinnepitoisuuksia seuraa usein kiivasta pieneliötoiminta, mikä antaa ravintoketjulle vahvan pohjan. Silloin veden happipitoisuudet alkavat alentua, kun ravinteet ja eliöstö kuluttaa sitä. Toisaalta levien yhteyttäminen myös tuottaa happea. Ennen vuotta 2000 oli happipitoisuuden kylläisyysprosentti keskimäärin päällysvedessä 84 % ja alusvedessä 23 %. Vuoden 2000 jälkeen vastaavat luvut olivat 84 % ja 33 %. Ylikylläisyyden tilanteita ei esiinny kuvinkaan usein. Happivajetta voi esiintyä syvänteiden pohjalla.^[3]

Vuonna 2001, 2003 ja 2004 järvellä suoritettiin verkoilla vuoden kestänyt kuukausittainen koekalastus. Silloin saatiin saaliskaloina ainakin lahna, kuha, hauki, made, ahven ja siika. Järvessä esiintyy myös järvitaimenta ^[3]. Eniten saatiin lahnaa, kuhaa ja haukea. Järveen on saman raportin mukaan istutettu vuosina 2000–2007 kuhaa ja planktonsiikaa tuhansia yksilöitä kerrallaan. Istutuksia on voitu jatkaa senkin jälkeen.^[5]

Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Venehjoen valuma-alueella (35.74), jonka Oriselän alueeseen (35.741) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 84,2 metriä mpy, joka on sama kuin Längelmävedessä, jonne Oriselkä laskee. Järven laskujoki on kolme kilometriä pitkä Venehjoki, joka laskee Pappilanselän pohjoispäähän. Oriselkään laskee Nihuanjärvestä alkava lyhyt veneiltävä vesireitti Nihuanjokea, Saunalammia, Kartunsalmea, Laahusta, Äijästensalmea ja lopuksi Särkänsalmea pitkin Oriselän koillisrantaan. Tätä vesireittiä pitkin tulee pääosa Oriselän valuma-alueen vesistä, sillä Nihuanjärveen laskevat yläjuoksulta Taipaleenjoen ja Kooninjoen valuma-alueet. Oriselkään laskevat suoraan eräät pienemmät järvet. Sen länsirantaan laskevat Kirkkolahti ja Pikkusärkkä yhteistä ojaa myöten ja luoteispäähän Kiviniemenlampi. Sen vieressä sijaitseva Oripohjanjärvi ja pienempi Kivikarinjärvi laskevat Pehulansalmea pitkin Oriselän pohjoisrantaan. Itärannoilla sijaitsevat Onkiluodon kosteikon kaksi avovesialuetta ja kaakossa Pallaanlahteen laskeva Ansionlahti.^[2][1]

Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa näkyy vielä Längelmäveden korkeampi ranta. Varsinainen vedenlasku oli tapahtunut jo 1830, kun Kangasalla hajosi Kaivannon kanavassa ollut sulku. Tällöin purkautuivat Längelmäveden vedet Roineeseen ja vedenpinta laski pari metriä myös Oriselällä. Onkiluoto lienee vesijättömaata tästä tapahtumasta. Samassa yhteydessä myös Kirkkolahti kuroutui kapeasuiseksi ja Ansionlahti omaksi järveksi. Ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa Längelmäveden silloisesta keskivedenkorkeudesta, joten aivan tarkkaa kuvaa silloisesta tilanteesta ei ole.^[7]

Vuoden 1956 peruskartassa Venehjoki kirjoitettiin muodossa ”Venejoki”. Kartoissa ei näy vedenpuhdistamoa, joka ilmaantui vasta vuoden 1986 kartan jälkeen. Kaakkoisrannassa Onkiluodon kosteikko oli vielä vuoden 1957 peruskartassa ^[8] alavaa viljelymaata, joka oli renkereillä erotettu järvestä. Onkiluotoon oli kuitenkin päästetty kosteikoksi seuraavassa vuoden 1977 kartassa ^[9].^[10][11][12]