Sakari Räsänen
Antti Sakari Räsänen (31. toukokuuta 1935 Heinävesi – 19. helmikuuta 1993 Tuusula) oli suomalainen journalisti ja kirjailija. Sakari Räsänen työskenteli aluksi Viikkosanomissa, jossa lehden valokuvaajien vakava suhtautuminen työhönsä innosti häntä.[1] Hän teki juttuja samalla myös Sanoma Oy:n muihin lehtiin. Ura jatkui Helsingin Sanomissa, jossa hän kirjoitti sunnuntai- ja lauantainumeroihin sekä Kuukausiliitteeseen.[2]
Kirjat
- Tunneviestejä. Kirjapaja, 1986.
- Jouten oloa: kesämökin lukukirja. Kirjapaja, 1987.
- Sydänpuuta. Kirjapaja, 1988.
- Naisten miehet. Kirjapaja, 1989.
- Toipuminen: suomalaiset alkoholistit kertovat. WSOY, 1989.
- Kymmenen ja yksi käskyä. Kirjapaja, 1992.
Toimitettu kirja
- Oi toukokuu 1990: Kuolemajärveläiset Karjalassa. Toim. Timo Rautava ja Sakari Räsänen. Kuolemajärvi-Säätiö, 1990.
Kirjoitukset kokoomateoksissa
- ”Reservin jalkaväkimiehen mietteitä varusmieskoulutuksesta”, Jalkaväen vuosikirja 1962-1963 (1962), s. 237-239. Jalkaväen säätiö.
- ”Uskoin sen ikuiseksi”, Löytöretki lapsuuteen, s. 73-75. Toim. Heli Karjalainen. WSOY, 1988.
- Viitalahden Kypäräjärven ja Lajunlahden koulupiirien perinnettä: Heinäveden kansalaisopiston perinnekurssin "Tunne kotikyläsi - tallenna tieto" ryhmätyö 1988 - 1991. Lajunlahden perinnepiiri, 1991. ISBN 952-90-3058-4. (Luvut "Miksi piti tehdä perinnekirja?", "Anna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja...", "Viimeinen kaskihalme" ja "Lähtö kotikylästä")
- ”Ryskettä ja räminää Keski-Suomen kylätiellä”, Parhaat urheilujutut, s. 44-53. Toim. Lasse Erola. Suomen Urheilumuseosäätiö, 2019.
Televisiodokumentin käsikirjoitus
- Stuka.[3] Kirjoitettu yhdessä Kauko Vuorensolan kanssa. Yle TV1, 1986.
Lähteet
| ||||||||||
