Sergei Aleksandrovitš
| Sergei Aleksandrovitš | |
|---|---|
| Venäjän suuriruhtinas | |
 | |
| Syntynyt | Sergei Aleksandrovitš Romanov 11. toukokuuta (J: 29. huhtikuuta) 1857 Katariinan palatsi, Tsarskoje Selo, Venäjä |
| Kuollut | 17. helmikuuta 1905 (47 vuotta) Senaatin aukio, Moskovan Kreml, Moskova, Venäjä |
| Hautapaikka | Novospasskin luostari |
| Puoliso | Elisabet Fjodorovna (vih. 1884) |
| Suku | Romanov |
| Isä | Aleksanteri II |
| Äiti | Maria Aleksandrovna |
| Uskonto | ortodoksisuus |
Sergei Aleksandrovitš Romanov (ven. Серге́й Алекса́ндрович Рома́нов); (11. toukokuuta (J: 29. huhtikuuta) 1857 Katariinan palatsi, Tsarskoje Selo, Venäjän keisarikunta – 17. helmikuuta (J: 4. helmikuuta) 1905 Senaatin aukio, Moskovan Kreml) oli venäläinen suuriruhtinas.
Suku
Hän oli ja keisari Aleksanteri II:n ja keisarinna Maria Aleksandrovnan neljäs poika ja seitsemäs lapsi. Hän oli keisari Aleksanteri III:n veli ja veljenpoikansa keisari Nikolai II:n lanko.
Sotilasura
Sergei Aleksandrovitš osallistui Venäjän ja Turkin sotaan vuosina 1877-1878.[1] Vuonna 1881 tehdyn Palestiinan-matkan tuloksena oli hänen johtamansa Ortodoksisen Palestiina-seuran perustaminen.[2] Vuosina 1887-1891 hän toimi Henkikaartin Preobraženskin rykmentin komentajana. Vuosina 1891-1905 hän oli Moskovan kenraalikuvernööri ja sen ohella vuodesta 1896 Moskovan sotilaspiirin joukkojen komentaja.[1]
Avioliitto
Suuriruhtinas avioitui Talvipalatsin kirkossa 15. kesäkuuta 1884 keisarinna Aleksandra Fjodorovnan vanhimman sisaren,[1] Hessen-Darmstadtin prinsessa Elisabeth "Ella" Alix Luise von Hessen und bei Rheinin kanssa.[2] Heidän häissään tapasi 16-vuotias tuleva Nikolai II tulevan puolisonsa Alixin eli Aleksandra Fjodorovnan.
Avioliitto oli lapseton. Hän toimi puolisonsa kanssa veljensä Pavel Aleksandrovitšin lasten Maria Pavlovnan ja Dmitri Pavlovitšin sijaisvanhempina, kun näiden isä karkotettiin rakastajattarensa ja heidän lapsiensa kanssa Venäjältä vuonna 1902.
Poliittinen toiminta
Sergei Aleksandrovitš tunnetaan äärimmäisenä taantumuksellisena, uskonnollisena fanaatikkona ja antisemiittinä. Hänellä oli huomattava vaikutus Nikolai II:n sisäpolitiikkaan. Moskovan kenraalikuvernöörinä hän vainosi juutalaisia ja toimi aktiivisesti vallankumouksellisten nujertamiseksi. Hän karkotti vuonna 1892 voimakeinoin kolmessa erässä 20 000 juutalaista Moskovasta. Sosialistivallankumouksellinen Ivan Kaljajev murhasi hänet heittämällä hänen vaunuihinsa nitroglyseriinipommin Kremlissä Tšudovin luostarin kulmalla.[1]
Perintö
Hänet haudattiin Kremliin Pyhän metropoliitta Aleksein luostarin kirkon kryptaan ja hänelle pystytettiin vuonna 1908 murhapaikalle muistoristi, jonka Lenin henkilökohtaisesti poistatti Lokakuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1918.[3]
Muistoristi pystytettiin uudelleen vuonna 2017.[4][5]
Tšudovin luostarin purkamisen jälkeen vuonna 1930, hänen jäännöksensä haudattiin uudelleen vuonna 1995 Novospasskin luostarin katedraaliin Moskovaan.[3]
Veikko Kerttula ohjasi vuonna 1969 suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitšin salamurhaa käsittelevän televisioelokuvan Oikeamieliset. Elokuva perustuu Albert Camusin samannimiseen näytelmään vuodelta 1950.[6]
Lähteet
- ↑ a b c d Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 23, s. 289. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1976.
- ↑ a b Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (CD-rom): Sergi Aleksandrovitš. Moskva: Adept, 2002 (alkuperäisjulkaisu 1890–1907).
- ↑ a b СЕРГЕЙ АЛЕКСАНДРОВИЧ • Большая российская энциклопедия - электронная версия old.bigenc.ru. Viitattu 19.6.2023.
- ↑ Открытие памятника великому князю Сергею Александровичу Президент России. 4.5.2017. Viitattu 18.8.2024. (venäjäksi)
- ↑ Открытие Креста-Памятника Великому Князю Сергию Александровичу в Кремле - новости Фонда, Елисаветинское общество, Романовы espo-fond.ru. Viitattu 18.8.2024.
- ↑ Oikeamieliset Elonet. Viitattu 8.4.2022.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sergei Aleksandrovitš Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
