Sinfonia nro 4 (Bruckner)

Anton Brucknerin neljännestä sinfoniasta Es-duuri (WAB 104) käytetään nimitystä Romanttinen. Teoksen ensimmäinen esitys Wienissä vuonna 1880 Hans Richterin johdolla oli menestys. Bruckner uudisti sen alkuperäistä versiota (1874) muun muassa korvaamalla alkuperäisen scherzon nykyisin tunnetummalla metsästysaiheisella ja alkuperäisen finaalin uudella "Volkfestiksi" nimetyllä. Finaali kuitenkin korvattiin parin vuoden kuluttua jälleen vähemmän ohjelmallisella. Säveltäjä teki laajoja muutoksia myös kahteen ensimmäiseen osaan. Näistä muutoksista syntynyt vuosien 1878–1880 versio on nykyisin tunnetuin ja esitetyin. Brucknerin oppilaat toteuttivat myöhempiä muutoksia vuosien 1887–1888 versiossa,[1] jota Wilhelm Furtwängler suosi.[2]

Säveltäjä hahmotteli teostaan ohjelmallisesti, mikä erottaa sen hänen muista sinfonioistaan. Lisänimi Romanttinen viittaa tutkijoiden mukaan keskiaikaiseen romanssiin.[3]

Osat

  1. Bewegt, nicht zu schnell
  2. Andante, quasi allegretto
  3. Scherzo. Bewegt - Trio: Nicht zu schnell
  4. Finale: Bewegt, doch nicht zu schnell

Kokoonpano

Teoksen esittävään kokoonpanoon kuuluu kaksi huilua, kaksi oboea, kaksi klarinettia, kaksi fagottia, neljä käyrätorvea, kolme trumpettia, kolme pasuunaa, patarummut ja jouset. Vuoden 1878 muutosten jälkeen soittimiin kuuluu lisäksi bassotuuba. Vuonna 1889 julkaistussa partituurissa oli osuudet myös kolmannelle huilulle (piccolo) ja lautasparille.

Lähteet

  1. ↑ Allmusic.com: Symphony No. 4 in E flat ("Romantic"), WAB 104
  2. ↑ Bruckner: Sinfonia nro 4 - HS.fi - Levyt (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Orchestral Notes: Bruckner Symphony No. 4: An Interview with Jennifer Montone[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

  • IMSLP: Symphony No.4 in E-flat major 'Romantic' (Bruckner, Anton) (nuotteja)
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.