Tapiola (Sibelius)

Tapiola on Jean Sibeliuksen vuonna 1926 säveltämä sinfoninen runo. Teoksen nimi viittaa suomalaiseen mytologiaan, metsänjumala Tapioon. Kustantajan pyynnöstä Sibelius hahmotteli partituuriin nelisäkeisen mottorunon: ”On metsät Pohjolassa sankat, tummat/ ne ikisalat, haaveet hurjat loi./ Asunnot Tapion on siellä kummat,/ haltiat väikkyy, hämyn äänet soi”.^lähde? Näennäisen kansallisista lähtökohdistaan huolimatta sävellys on luonteeltaan täysin abstrakti^{lähde?selvennä} ja etenee musiikin lakien^selvennä alaisena^lähde?. Luonto oli Sibeliukselle innoittaja, ei kuvauksen kohde^lähde?.

Tapiola syntyi New Yorkissa vaikuttaneen kapellimestarin Walter Damroschin tilauksesta^lähde?. Sibelius matkusti Italiaan Caprille, missä sävellystyö pääsi käyntiin^lähde?. Kantaesitys kuultiin New Yorkissa vuoden 1926 lopulla^lähde?, mutta itsekritiikin koettelema säveltäjä teki siihen vielä jälkeenpäin pieniä muutoksia^lähde?.

Tapiola kuuluu Sibeliuksen vahvaan myöhäiskauteen. Se oli Sibeliuksen viimeinen suurimuotoinen orkesteriteos, ja moni musiikintutkija pitää sitä säveltäjän parhaiden sinfonioiden veroisena^lähde?. Sibeliuksen musiikin englantilainen esitaistelija Cecil Gray sanoi Tapiolasta: ”Vaikka Sibelius ei olisi kirjoittanut mitään muuta, tämä teos riittäisi sijoittamaan hänet kaikkien aikojen suurimpien mestareiden joukkoon.”^lähde?