Tasavallan Presidentti (yhtye)
Tätä artikkelia on ehdotettu suositelluksi artikkeliksi.
Suositeltu artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että artikkeli yhteisön mielestä on erityisen hyvin kirjoitettu ja kattava. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.

Tasavallan Presidentti
Tasavallan Presidentin ensimmäinen kokoonpano. Takana Jukka Tolonen ja Frank Robson, edessä Måns Groundstroem, Juhani Aaltonen ja Vesa Aaltonen.
Tasavallan Presidentin ensimmäinen kokoonpano. Takana Jukka Tolonen ja Frank Robson, edessä Måns Groundstroem, Juhani Aaltonen ja Vesa Aaltonen.
Tiedot
Toiminnassa 1969–1974, 1983, 1990, 1993, 1995, 1999–2006, 2020
Tyylilaji progressiivinen rock, jazzrock, rhythm and blues
Kotipaikka Helsinki, Suomi
Laulukieli englanti, suomi
Jäsenet

Juhani Aaltonen
Vesa Aaltonen
Måns Groundstroem
Esa Kotilainen
Pekka Pöyry
Eero Raittinen
Frank Robson
Jukka Tolonen
Heikki Virtanen
Levy-yhtiö

Love, EMI, Akbazar, Presence
Infobox OKNimi-testi OK

Tasavallan Presidentti oli suomalainen rockyhtye, jonka perustivat vuonna 1969 kitaristi Jukka Tolonen ja rumpali Vesa Aaltonen. Muut alkuperäisjäsenet olivat laulaja Frank Robson, basisti Måns Groundstroem ja saksofonisti-huilisti Juhani Aaltonen. Uudeksi laulusolistiksi tuli vuonna 1972 Eero Raittinen, jonka kanssa Tasavallan Presidentti levytti läpimurtoalbuminsa Lambertland. Yhtye esitti aluksi rhythm and blues -vaikutteista musiikkia yhdistellen esimerkiksi poppia, bluesia ja jazzia. Raittisen tultua solistiksi tyyli muuttui jazzrockista kohti monimutkaisempaa progressiivista rockia.

Tasavallan Presidentti julkaisi neljä omaa albumia ennen vuonna 1974 tapahtunutta hajoamistaan. Vuonna 1983 yhtye teki lyhyen comeback-kiertueen alkuperäisessä kokoonpanossaan. Konsertit jatkuivat 1990-luvulla, ja vuoden 2006 marraskuussa se julkaisi uuden albumin. Viimeisen kiertueensa yhtye teki samana vuonna. Vielä kesällä 2020 se esiintyi yhden kerran.

Tasavallan Presidentti on Wigwamin ohella merkittävin suomalainen progressiivisen rockin yhtye. Sitä on myös kutsuttu suomalaisen jazzrockin tärkeimmäksi yhtyeeksi, ja sen varhaiset albumit olivat Suomessa progressiiviselle rockille suuntaa antaneita merkkiteoksia. Yhdessä Wigwamin kanssa se kilpaili 1970-luvun alussa Suomen merkittävimmän yhtyeen asemasta. Tasavallan Presidentti teki 1970-luvulla kiertueita myös muualla Euroopassa, ja yhtyeen albumeja julkaistiin ulkomailla. Britanniassa yhtye oli etenkin muusikoiden suosiossa, mutta kaupallinen läpimurto Suomen ulkopuolella ei kuitenkaan onnistunut.

Historia

Perustaminen (1969)

Jukka Tolonen ja Vesa Aaltonen perustivat Tasavallan Presidentin.

Kitaristi Jukka Tolonen ja rumpali Vesa Aaltonen soittivat noin puolen vuoden ajan Eero Raittista säestävässä Help-yhtyeessä, joka hajosi toukokuussa 1969. Help kuului D-tuotantoon, joten Tolonen ja Aaltonen kysyivät sieltä uusia töitä. Niiden puuttuessa he ryhtyivät kesäkuussa soittamaan keskenään Helsingin Helsinginkadulla sijainneessa harjoitustilassa. Basistiksi he pyysivät Blues Sectionissa soittaneen Måns Groundstroemin. Samoihin aikoihin laulaja Arto Vilkko etsi itselleen taustayhtyettä ja vieraili Helsinginkadulla, mutta ei pitänyt heitä musiikillisesti sopivana tyyliinsä. Groundstroemin ehdotuksesta syntyvaiheessa olevaan omaan yhtyeeseen otettiin saksofonistiksi ja huilistiksi Juhani Aaltonen, joka oli soittanut muun muassa Soulsetissa ja palkittu edellisvuonna Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinnolla[1]. Laulusolistiksi pyydettiin englantilainen Frank Robson, joka oli muuttanut Suomeen vuonna 1967 ja laulanut Mosaicissa ja Blues Sectionissa. Blues Sectionin hajottua hän oli muuttanut takaisin Englantiin, mutta palasi Suomeen Groundstroemin lähetettyä hänelle kirjeen, jossa uusi yhtye etsi laulusolistia.[2][3]

Englantilaissyntyinen Frank Robson oli yhtyeen ensimmäinen solisti.

Robsonin liityttyä yhtyeeseen soitti se pääasiassa keskenään harjoitustilassaan. Ohjelmatoimisto New Joys ryhtyi manageroimaan yhtyettä. Pian ohjelmatoimistoksi vaihtui kuitenkin Erkki Ertaman vaimon johtama ER Sound.[4] ER Soundin tiloissa keksittiin myös yhtyeen nimi.[a][5] Jäsenet itse eivät saaneet mieleensä parempaa kuin Balloon. ER Soundin vetäjät ehdottivat siksi puhelua ohjelmatoimiston omalle salaiselle ideoijalle, anonyymiksi jääneelle ”Aivolle”, joka voisi auttaa nimen keksimisessä. Hän luki puhelun aikana sanomalehteä, josta poimi sattumanvaraisesti sanoja.[6][7] Ensimmäinen ehdotus, Uutiset ja sää, hylättiin. Sitä seurannut Tasavallan Presidentti hyväksyttiin, vaikka aluksi pohdittiinkin, kuinka nimeen suhtauduttaisiin.[4] Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkosen aikakaudella yhtye ajoittain pelkäsi nimen aiheuttavan reaktioita, ja myös lehdistössä ihmeteltiin uskaliaan nimen käyttöä.[8] Alkuvuosien tanssilavakeikoilla nimi aiheutti myös väärinkäsityksiä. Vesa Aaltonen on kertonut, että usein yhtyeen jäsenten luokse tuli parhaimpiinsa pukeutuneita iäkkäämpiä pariskuntia kyselemään, että ”missä vaiheessa se Kekkonen puhuu?”.[9] Myöhemmin pitkä nimi aiheutti ongelmia ulkomailla, jossa se usein kirjoitettiin väärin.[10]

ER Soundin järjestämänä Tasavallan Presidentti pääsi esiintymään kouluille ja tanssilavoille.[4] Yhtye esiintyi ensimmäisen kerran juhannuksena 1969 Leimukallion lavalla lähellä Forssaa.[11] Yhtyeestä kirjoitettiin laajasti lehdissä ja sille järjestyi uusi harjoitustila Meilahdesta.[12] Tasavallan Presidenttiä mainostettiin ”superyhtyeenä”. Käsite oli vakiintunut Creamin ja Blind Faithin myötä, ja sillä tarkoitettiin kokoonpanoa, jonka olivat perustaneet jo ennestään mainetta saavuttaneet muusikot.[6]

Levytyssopimus ja esikoisalbumi (1969–1970)

Tasavallan Presidentti sai levytyssopimuksen Love Recordsilta. Levy-yhtiön valintaan vaikuttivat muun muassa Måns Groundstroemin suhteet Loven henkilökuntaan. Yhtyeen esikoisalbumi Tasavallan Presidentti äänitettiin lokakuussa 1969 Helsingin Finnvoxissa ja julkaistiin vuoden lopulla. Albumilla on pääasiassa Robsonin ja Groundstroemin sävellyksiä, joihin Robson kirjoitti sanat. Love Recordsin konseptiajattelun mukaisesti esikoisalbumi oli suunniteltu kokonaisuudeksi, mikä poikkesi silloisesta valtakäytännöstä, jossa albumien materiaali koottiin aiemmin ilmestyneistä singleistä. Tuottaja Otto Donner oli kiireinen muiden tuotantoprojektiensa kanssa, minkä vuoksi vastuu levyn muodosta jäi pitkälti Groundstroemin vastuulle[13]. Aktiivisen keikkailun ansiosta albumia myytiin tasaisesti pitkin kevättä 1970, ja melodinen balladi ”I Love You Teddy Bear” muodostui radiohitiksi. Levyllä kuultava kokeileva jazzrock herätti kiinnostusta myös Suomen ulkopuolella. Samoihin aikoihin albumin kanssa ilmestyi myös yhtyeen ensimmäinen single ”Time Alone with You” / ”Obsolete Machine”.[8][14][15][16][17]

Puhaltaja Juhani Aaltonen erosi pian yhtyeestä.[18] Hän perusteli myöhemmin lähtöään työkiireillään ja perheellään.[19] Vesa Aaltosen mukaan hän ei jaksanut keikkailla ympäri Suomea ja tulla sitten aamulla väsyneenä takaisin Helsinkiin, jossa studiomuusikon työt saman tien odottivat.[16] Juhani Aaltosen korvasi Pekka Pöyry, joka oli tullut tunnetuksi eräänä Suomen huomattavammista altto- ja sopraanosaksofonisteista ja huilisteista.[18] Toisen singlensä, ”Solitary” / ”Deep Thinker”, Tasavallan Presidentti levytti keväällä 1970.[20] Elokuussa Tasavallan Presidentti esiintyi ensimmäisessä Ruisrockissa Turussa.[18]

Kirka ja Frank Robson vuonna 1972.

Tasavallan Presidentti säesti vuonna 1970 myös muita yhtyeitä ja artisteja. Se toimi Pekka Strengin taustayhtyeenä albumilla Magneettimiehen kuolema,[18] jonka myös tuotti basisti Groundstroem.[21] Levy jäi ilmestyessään hyvin vähälle huomiolle.[22] Samana vuonna yhtye soitti Kirkan kappaleissa ”Saat kaiken” / ”Kaukainen valo”, jotka kuultiin elokuvassa Takiaispallo. Yhteistyö Kirkan kanssa jatkui vuonna 1972 julkaistulla Nykyaikaa-albumilla, jonka joissakin kappaleissa yhtyeen jäseniä soitti. Tämänkin levyn tuottaneen Måns Groundstroemin pyynnöstä Jukka Tolonen ja Frank Robson kirjoittivat myös osan sen lauluista.[23]

Tasavallan Presidentti vakiinnutti vuoden 1970 aikana asemansa maan kärkiyhtyeenä yhdessä Wigwamin kanssa. Se voitti selvästi Suosikin vuosiäänestyksen kitarayhtyesarjan Wigwamin sijoittuessa toiseksi.[24]

Kontakti Ruotsiin ja toinen albumi (1970–1971)

Otto Donner uskoi alusta lähtien Tasavallan Presidentin kaupallisiin mahdollisuuksiin myös ulkomailla, ja ensimmäisenä tavoitteena oli saada levyjä julkaistuksi Ruotsissa. Sen toteuttamiseksi Love teki yhteistyötä ruotsalaisten progressiivista rockia ja vaihtoehtomusiikkia julkaisseiden levy-yhtiöiden kanssa.[13] Ranskalaisen Barclay-yhtiön edustaja Bob Azzam kiinnostui yhtyeestä nähdessään sen soittavan Helsingin N-klubilla.[18] Hän innostui etenkin kappaleesta ”I Love You Teddy Bear” ja halusi yhtyeen Ruotsiin tekemään levyn, jolla tuo kappale olisi.[20] Måns Groundstroemin mukaan Azzamin intressit olivat lähinnä kaupalliset, sillä hän näki yhtyeessä tiettyä hittipotentiaalia. Näiden pyrkimysten vuoksi hän vei yhtyeen äänittämään laadukkaaseen studioon ja hankki hyvän äänittäjän.[25]

Azzamin kautta yhtye teki sopimuksen Ruotsin EMI:n kanssa, joka tosin oli kiinnostunut ensisijaisesti kitaristi Jukka Tolosesta[17], ja ryhtyi elokuussa 1970 äänittämään toista albumiaan[18] Pohjoismaiden huippua edustaneessa Tukholman Metronome-studiossa. Otto Donner näki tässä suuren mahdollisuuden yhtyeen menestykselle Suomen ulkopuolella.[26] Uusi albumi kuitenkin viivästyi kuukausia. Tasavallan Presidentti (tunnetaan myös nimellä Tasavallan Presidentti II) julkaistiin vasta vuoden 1971 puolella ilman minkäänlaista promootiota.[22] Levy myikin melko vähän, ja Suomessa albumi jäi vähälle huomiolle, koska se oli alun perin suunnattu ulkomaille.[27] Tolosen mukaan albumista ei saatu lainkaan rahaa.[28] Toisella Tasavallan Presidentti -albumilla on sekä kokeellista että kaupallisempaa musiikkia.[29] Kappaleisiin lukeutuu albumin pisin raita, yhtyeen yhdessä kirjoittama itämaisvaikutteinen ”Sinking”.[18] Äänimaailmaltaan Tasavallan Presidentin toinen albumi eroaa esikoisalbumista, sillä ruotsalaisen studion tekniikka oli selvästi suomalaisia studioita kehittyneempää.[25]

Tasavallan Presidentti Ruisrockissa 1971.

Bob Azzam menetti kiinnostuksensa Tasavallan Presidenttiin eikä enää ollut sen kanssa tekemisissä.[18] Azzamin kautta yhtye oli kuitenkin päässyt EMA Telstar -ohjelmatoimistoon ja sitä kautta Ruotsin ja Skandinavian markkinoille. EMA Telstar myi yhtyeen myös vuoden 1971 Ruisrockiin.[30] Ruisrockin jälkeen Tasavallan Presidentti teki muutaman viikon mittaisen, onnistuneena pidetyn Ruotsin-kiertueen.[18] Ruotsissa yhtye esiintyi Tukholman klubeilla ja yökerhoissa sekä Göteborgissa, Malmössä ja muualla Etelä-Ruotsissa. Kiertueen järjesti EMA Telstarin promoottori Thomas Johansson, josta tuli yhtyeen manageri sen hajoamiseen asti.[31]

»Ylipäänsä, siihen aikaan oli aika hyvä meininki, ruotsalainen toimisto EMA hoiti meidän asioita Ruotsissa. Se oli professionaalia hommaa, ne myi meille hyvät turneet. Suomessa oli ollut näitä ensimmäisiä Ruisrockeja, soitettiin siellä ennen Jeff Beckiä, ja tämä EMA:n jätkä Thomas Johansson kuuli meitä ja pyysi rundille. Hyvin järjestettyjä, verrattuna suomihommaan. Jopa rahaakin siitä tuli, mikä oli hämmästyttävää...»
(Frank Robson, yhtyeen ensimmäinen laulaja[32])

Yhtyeen kitaristi Jukka Tolonen oli herättänyt ihailua alusta alkaen.[33] Hän pääsi tekemään myös sooloalbumeja, joista ensimmäinen, Tolonen!, ilmestyi vuonna 1971. Se sai hyvän vastaanoton niin kriitikoiden kuin ostavan yleisön keskuudessa. Levyn myötä Tolosesta alettiin kiinnostua myös ulkomailla.[34]

Laulajanvaihdos ja ensimmäinen vierailu Britanniaan (1972)

EMA Telstar järjesti yhtyeelle vuoden 1972 alussa levytyssopimuksen Sonet-yhtiöltä sekä Englannin-kiertueen. Maaliskuussa solisti Frank Robson erotettiin yhtyeestä.[18][35] Vesa Aaltosta ja Jukka Tolosta närkästytti, kun Robson ei enää opetellut kappaleita kunnolla. Aaltosen mukaan Tolonen oli ryhtynyt säveltämään niin vaikeita kappaleita, että Robson alkoi turhautua eikä enää tuntenut Tasavallan Presidentin musiikkia omakseen. Robsonin omat sävellykset olivat uusia kappaleita popmaisempia ja melodisempia. Lisäksi Pekka Pöyryn mukaan Tolonen, Aaltonen ja Groundstroem halusivat taitojensa kehittyessä viedä yhtyeen musiikkia jammailuvoittoisempaan suuntaan, jossa laulajan rooli oli aiempaa pienempi.[36] Robson halusi myös laulaa covereita Steve Winwoodin, Blind Faithin ja John Mayall & the Bluesbreakersin kaltaisilta suoraviivaisemmilta esittäjiltä.[37] Tolosen roolin kasvaessa säveltäjänä Robson myös menetti yhtyeen keulakuvan aseman.[36]

»Jos ei Frank (Robson) mieltänyt omaksi musakseen Jukan (Tolonen) biisejä, eikä halunnut niitä vetää, koska se vaati erityyppistä laulutapaa, niin kuka sitten hänen tilalleen? Totesimme, että Raittisen Eerollahan on iso ääni, hän pystyy laulamaan korkealta ja kovaa ja Eero oli blues-pohjainen jannu, jota arvostettiin blues-piireissä kovasti.»
(Vesa Aaltonen, Tasavallan Presidentin rumpali[38])

Yhtyeen uudeksi solistiksi pyydettiin Eero Raittinen, jonka Tolonen ja Aaltonen tunsivat aiemmasta Help-yhtyeestään,[39] ja tämä liittyi yhtyeeseen jo maaliskuun aikana.[35] Raittinen itse piti myöhemmin pestiään musiikillisesti virheenä, koska hänen roolinsa oli liian pieni ja vain harvoissa kappaleissa laulu oli merkittävässä osassa.[40] Hänellä oli vain muutama viikko aikaa opetella yhtyeen ohjelmisto ennen toukokuussa alkanutta Britannian-kiertuetta.[39] Yhtye joutui rahoittamaan matkat itse, ja erityisen kalliita olivat lauttaylitykset ensin Suomesta Ruotsiin ja sitten Ruotsista Englantiin.[41] Englannissa Tasavallan Presidentti esiintyi muun muassa Lontoon kuuluisimmassa jazzkerhossa Ronnie Scott’s Jazz Clubilla sekä The Marquee Clubilla.[39] Ronnie Scott’sissa Tasavallan Presidentti esiintyi kahden viikon ajan vuoron perään rumpali Elvin Jonesin kanssa.[42] Marquee Clubilla yhtyettä lämmitteli jo jonkin verran mainetta saavuttanut Steve Harley & Cockney Rebel.[43] Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaneelle puhaltaja Pekka Pöyrylle osui kiertueen ajaksi depressiivinen vaihe. Pöyryn vaikeat hetket olivat koko yhtyeelle raskaita aikoja.[44] Tasavallan Presidentille maksetut esiintymiskorvaukset olivat pieniä, Marquee Clubilla vain yksi punta jokaista jäsentä kohti, ja yhtye elätti itsensä levy-yhtiö Sonetilta ennakkoon saaduilla rojalteilla.[45] Yleisöä kävi kuitenkin keikoilla kiitettävästi, mikä antoi soitolle nostetta, ja yhtye alkoi saada nimeä paikallisissa muusikkopiireissä.[46] Erityisesti tultiin katsomaan Jukka Tolosta, josta oli tulossa yhä enemmän yhtyeen keulakuva. Vesa Aaltosen mukaan Cat Stevens yritti houkutella Tolosta yhtyeeseensä.[42]

Lontoosta Tasavallan Presidentti matkasi Amsterdamin kautta Kööpenhaminaan ja muualle Tanskaan. Siellä lämmittelijänä toimi lähivuosina maan suosituimmaksi yhtyeeksi nouseva Gasolin’, jonka kanssa Tasavallan Presidentti teki seuraavana vuonna yhteisen Ruotsin-kiertueen. Kesäksi 1972 EMA Telstar järjesti yhtyeelle Pohjoismaiden-kiertueen, joka oli Pressa–Lysholm-niminen yhteispohjoismainen kulttuuriprojekti.[47] Yhtye esiintyi myös kolmantena vuonna peräkkäin Turun Ruisrockissa[39] ja oli yksipäiväiseksi typistyneen festivaalin ainoa suomalaisyhtye.[48] Tasavallan Presidentti oli mukana myös elokuussa Keimolan kolmipäivisillä rock-juhlilla, jotka kuitenkin epäonnistuivat kaatosateen ja heikoiksi kritisoitujen järjestelyjen vuoksi.[49] Suomessa yhtye teki kesän mittaan myös pienimuotoisempia esiintymisiä klubeilla ja tanssilavoilla.[43]

Läpimurtoalbumi Lambertland (1972)

Yhtyeen kolmas studioalbumi Lambertland oli Love Recordsin ja ruotsalaisen Sonetin yhteistuotanto.[50] Levyn taustojen äänitykset alkoivat huhtikuussa 1972 Helsingin Finnvox-studiossa, ja lauluosuudet nauhoitettiin myöhemmin Europafilm-studiossa Tukholmassa.[51] Jukka Tolonen sävelsi kaikki albumin kappaleet lukuun ottamatta Pekka Pöyryn instrumentaalisävellystä ”Celebration of the Saved Nine”, ja sanoitukset teki Wigwamin alkuperäinen basisti Mats Huldén, joka vastasi myös kansitaiteesta.[52] Levyn tuotti Sonetin Samuel Charters, joka oli tuottanut aiemmin muun muassa Country Joe and the Fishin ensimmäiset levyt.[39] Äänityksissä oli ongelmia, koska jo pitkälle harjoiteltuja kappaleita ei nopeasta laulajanvaihdosta johtuen enää haluttu sovittaa uudelle solistille. Sävellajit eivät olleet Raittiselle sopivia, mikä rajoitti hänen laulamistaan. Raittisen mukaan äänitysten sujuvuudesta vastannut Charters ei tilanteesta välittänyt, ja Vesa Aaltosen mielestä yhtyeen jäseniin hieman nuivasti suhtautunut Charters oli täysin väärä valinta tuottajaksi.[53] Syksyllä 1972 ilmestyneestä Lambertlandista tuli kuitenkin yhtyeen läpimurto.[54] Se menestyi Suomessa kaupallisesti ja nousi Mitä Suomi soittaa -listan kahdeksanneksi.[55] Britanniassa albumi ilmestyi vuoden lopulla ja sai siellä kriitikoilta ylistävää palautetta.[54]

Tasavallan Presidentti levytti lokakuussa 1972 uransa ainoan suomenkielisen julkaisunsa, singlen ”Sisältäni portin löysin” / ”Selvä näkijä”. Ensin mainittu oli uusi versio Pekka Strengin kirjoittamasta ja yhdessä Tasavallan Presidentin kanssa levyttämästä kappaleesta albumilta Magneettimiehen kuolema. Levytys muodostui hyvin suosituksi. Rumpali Vesa Aaltonen uskoo, että se on radiossa soitetuin Tasavallan Presidentin kappale.[56]

Seuraavat Britannian-kiertueet (1972–1973)

Tasavallan Presidentin toinen Britannian-kiertue ajoittui marras-joulukuuhun 1972. Kolmiviikkoinen kiertue piti sisällään parikymmentä keikkaa klubeilla ja yliopistojen juhlasaleissa, ja sitä mainostettiin Melody Maker -musiikkilehdessä puolen sivun ilmoituksin.[54][57] Ensimmäinen esiintyminen oli Swansean yliopiston naamiaisissa Spirit-yhtyeen lämmittelijänä. Tasavallan Presidentti soitti kerran myös Marquee Clubilla, jossa sen lämmittelijänä oli myöhemmin suureen suosioon noussut Average White Band. Liverpoolissa yhtye esiintyi The Cavern Clubilla, joka purettiin noin puoli vuotta myöhemmin. Parissa pistoesiintymisessä Tasavallan Presidentti oli alankomaalaisen Focus-yhtyeen lämmittelijä. Kiertueeseen sisältyi myös viikon mittainen rupeama Lontoon Ronnie Scott’s Jazz Clubilla. Vesa Aaltonen on sanonut, että yhtyeelle oli ”ihan luxusta”, kun se sai esiintyä samassa paikassa viikon jokaisena iltana. Sen sijaan muissa kaupungeissa keikkailu oli ”armotonta raatamista, ajamista ja roudaamista” ja esiintymispaikkoina toimineet vanhat kiinteistöt synkkiä ja likaisia.[58] Tolosen mukaan Britannian-vierailut olivat raskaita perheenjäsenillekin, koska rahaa ei jäänyt lainkaan kotiin viemiseksi.[28] Lisäksi yhtyeen uusimmat kappaleet alkoivat olla Eero Raittiselle monimutkaisia ja haastavia laulaa. Mats Huldénin kirjoittamat edellisalbumin kielikuvat puolestaan olivat englantilaisellekin yleisölle vaikeita ymmärtää.[59] Keikat olivat silti menestyksekkäitä, ja englantilaiset musiikkilehdet kirjoittivat niistä positiiviseen sävyyn.[57]

Basisti Måns Groundstroem erosi Tasavallan Presidentistä joulukuussa 1972 vedoten yhtyeen sisäisiin ristiriitoihin ja tasapainottomuuteen.[60][54] Hänen turhautumistaan lisäsi myös Jukka Tolosen kasvanut asema yhtyeessä: Groundstroemin mukaan Tolonen oli ”valovuosia edellä” yhtyeen muita jäseniä. Groundstroem oli myös tullut isäksi, eikä Euroopan kiertäminen siksi enää houkutellut huonon rahatilanteen vuoksi.[61] Uudeksi basistiksi tuli Jukka Tolosen serkku Heikki Virtanen, joka hänkin oli aiemmin soittanut Help-yhtyeessä.[54] Vaihto tapahtui ilman ongelmia Suomessa, ja Groundstroem auttoi Virtasta harjoituksissa.[57] Groundstroem siirtyi levytuottajaksi Love Recordsille ja liittyi vuonna 1974 Wigwamiin.[62]

Tasavallan Presidentti helmikuussa 1973. Vasemmalta Jukka Tolonen, Pekka Pöyry, Heikki Virtanen, Eero Raittinen ja Vesa Aaltonen.

Tasavallan Presidentti esiintyi vuonna 1973 jälleen Ruisrockissa sekä Keimolan rock-festivaaleilla, jossa Tasavallan Presidentin tosin annettiin soittaa vain noin puoli tuntia aikataulun pettämisen vuoksi.[54] Kesällä yhtye teki myös useita ulkomaankiertueita. EMA Telstar myi yhtyeen muun muassa Ruotsiin,[63] missä yhtyeelle oli kertynyt jo melko paljon faneja.[64] Tällä muutaman viikon mittaisella kansanpuistokiertueella yhtye esiintyi isoilla ulkoilmalavoilla. Tasavallan Presidentin oli tarkoitus soittaa myös Tanskassa Roskilden festivaalien päälavalla, mikä kuitenkin peruuntui Vesa Aaltosen loukattua selkänsä vesihiihtäessä.[63] Vuoden merkittävin yksittäinen esiintyminen tapahtui elokuussa Readingin rock-festivaaleilla Englannissa.[54] Kolmipäiväisillä, 250 000 katsojaa keränneillä festivaaleilla esiintyi 39 yhtyettä, ja Yleisradio kuvasi Tasavallan Presidentin esiintymisen.[65] Marraskuussa oli vuorossa neljäs Britannian-kiertue.[66]

Vuoden 1973 lopulla suomalainen Musa-lehti valitsi Tasavallan Presidentin vuoden kotimaiseksi yhtyeeksi. Puhuttiin jopa ”maailman parhaasta bändistä”.[54] Myös Suosikin Grand Prix -äänestyksessä Tasavallan Presidentti valittiin toisen kerran peräkkäin vuoden kotimaiseksi yhtyeeksi sekä Jukka Tolonen vuoden kotimaiseksi muusikoksi.[67]

Milky Way Moses ja yhtyeen hajoaminen (1973–1974)

Yhtyeen neljäs albumi Milky Way Moses äänitettiin elo–syyskuussa 1973 Lontoon De Lane Lea -studiossa tuottajanaan Peter Eden.[60] Levy jouduttiin tekemään kiireessä, mikä vaikutti kappalemateriaalin laatuun.[68] Albumi ilmestyi lopulta viivytysten jälkeen keväällä 1974. Toloselta ja Pöyryllä on albumilla kaksi omaa sävellystä, ja yksi on yhtyeen yhdessä kirjoittama jammailukappale ”Jelly”. Lisäksi mukana on 11-minuuttinen, keikoilla ihastusta herättänyt ”Caught from the Air”, joka on albumin sanoitukset kirjoittaneen Jim Pembroken käännös Eero Koivistoisen kappaleesta ”Lennosta kii”. Milky Way Moses ei ollut Britanniassa Lambertlandin kaltainen arvostelumenestys, ja myös osa yhtyeen jäsenistä oli tyytymättömiä siihen.[69] Kuitenkin se nousi Suomessa edeltäjänsä tavoin Mitä Suomi soittaa -listalle, nyt kymmenenneksi.[70] Albumista otettiin painokset myös ainakin Britanniassa ja Länsi-Saksassa sekä myös Yhdysvalloissa, jossa sen julkaisi Janus Records.[71]

Tasavallan Presidentin ja Wigwamin yhteinen Englannin-kiertue järjestettiin huhti–toukokuussa 1974.[72] Puhaltaja Pekka Pöyry ei ollut enää mukana, vaan hänen tilalleen oli tullut Dannyn ja Kirkan taustayhtyeisiin kuulunut kosketinsoittaja Esa Kotilainen,[73] joka oli jo aiemmin tuurannut Pöyryä muutamilla Suomen- ja Ruotsin-keikoilla.[74] Menomatkalla yhtyeet esiintyivät samalla keikalla Ruotsin Västeråsissa, mistä jatkettiin Skotlantiin ja kolmen pohjoisessa soitetun esiintymisen jälkeen edelleen Lontooseen.[75] Tasavallan Presidentti esiintyi myös toistamiseen BBC:n viikoittaisessa musiikkiohjelmassa The Old Grey Whistle Test.[76] Kiertue jäi yhtyeen viimeiseksi Britanniassa. Suosiossa ei tapahtunut havaittavaa edistystä, ja vaikka konserttien yleisö oli tyytyväistä, sitä oli toisinaan hyvin vähän.[74] Britannian-kiertueiden olosuhteet olivat toisinaan hyvin rankkoja ja hotellit halpoja ja kylmiä. Yhtye sai EMA Telstarilta matkaliput ja tarkat ohjeistukset esiintymis- ja majoituspaikoista, mutta kulut oli maksettava kokonaan itse, ja esimerkiksi lauttamatkat olivat hyvin kalliita. Myös aikatauluongelmat heikensivät yhtyeen motivaatiota.[77] Odotettua kansainvälistä läpimurtoakaan ei ollut tapahtunut.[28]

»Pressan kavereiden kanssa jokainen keikkapäivä oli yhtä hermoilua aikatauluista. Pahimmat kokemukset olivat kuitenkin tällä yhteisrundilla Wigujen (Wigwam) kanssa. Kerta kaikkiaan syö miestä, jos joka päivä saa jännittää, ehditäänkö keikalle. Koko ajan käy helvetinmoinen myrsky, ollaan aina myöhässä eikä ehditä syödä kunnolla missään välissä. Ei liioin ehditä tehdä kunnon soundcheckejä. Sitten joku hämäräperäinen taho hoitaa vielä kamaakin muusikoille niin että kaaos varmistuu. Sen aikainen taiteilijaelämä oli tosi hankalaa: minkälainen keikka tulee, kun sua v-tuttaa kaikki asiat ihan aina? Kun kaikki ympärillä on romahtamaisillaan, ei millään pysty parhaaseen tulkintaan.»
(Eero Raittinen, yhtyeen solisti 1972–1974[78])

Yhteiskiertueen jälkeen yhtye alkoi rakoilla, eivätkä jäsenet olleet kesän aikana juurikaan tekemisissä keskenään. Uusia kappaleita yritettiin saada ohjelmistoon, mutta niidenkin kanssa oli erimielisyyksiä.[74] Tasavallan Presidentin toiminta päättyi elokuussa 1974 Pohjoismaissa järjestettyyn Så i norden -kiertueeseen, jolla olivat mukana ruotsalainen Monica Törnell yhtyeineen sekä tanskalainen Olsen Brothers.[79] Manageri Thomas Johansson oli vielä aikeissa järjestää Tasavallan Presidentin kiertueelle Yhdysvaltoihin, mutta yhtye ei enää ollut kiinnostunut.[80] Eero Raittisen mukaan hajoamiseen vaikutti se, että Jukka Tolonen alkoi saada keikkoja paremmin omalla nimellään, eikä Tasavallan Presidenttiä ollut syytä jatkaa ilman häntä ja Pekka Pöyryä.[77]

Tasavallan Presidentin hajoamisen jälkeen Jukka Tolonen ryhtyi panostamaan soolouraansa, ja Pekka Pöyry, Esa Kotilainen ja Heikki Virtanen liittyivät hänen yhtyeeseensä.[74] Tolonen teki kansainvälisen uran arvostettuna jazzrock-kitaristina.[81] Vesa Aaltonen työskenteli vuoden ajan filmiyhtiössä, minkä jälkeen hän ryhtyi soittamaan Hectorin taustayhtyeessä. Hänen muita yhtyeitään olivat Made in Sweden ja Pekka Pohjola Group.[74] Sen sijaan Eero Raittinen joutui elämään työttömänä ja lähes tulottomana vuoteen 1978 asti.[82] Raittisen mukaan suomalainen musiikkilehdistö teki isot uutiset brittimedian häneen kohdistamasta kritiikistä, minkä hän koki tuhonneen uransa.[83] Pekka Pöyry oli mukana useissa eri kokoonpanoissa ja työskenteli paljon studiomuusikkona.[84] Hän teki itsemurhan vuonna 1980.[85]

Comebackit ja viimeinen albumi (1983–2006)

Tasavallan Presidentti esiintymässä kesällä 1983 Helsingin Kaivopuistossa.

Tasavallan Presidentti palasi kesällä 1983 alkuperäiskokoonpanossaan. Aloitteen teki yhtyeen roudarina 1970-luvulla toiminut Hande Mertanen, jolta nuoremmat muusikot olivat alkaneet kysellä asioita Tasavallan Presidentistä. Sen innoittamana Mertanen päätti selvittää, saataisiinko yhtye koottua uudelleen muutamaa keikkaa varten. Tasavallan Presidentti esiintyi lopulta kolmesti.[86] Ensimmäinen konsertti oli 22. heinäkuuta Tampereen ylioppilastalolla, ja kaksi päivää myöhemmin se esiintyi Kaivopuistossa, Helsingin juhlaviikkojen järjestämässä suuressa ilmaiskonsertissa, jossa oli mukana muitakin yhtyeitä. Keikat päättyivät elokuun alussa Helsingin Tavastia-klubille.[66][87][88]

Seuraavan kerran Tasavallan Presidentti oli toiminnassa heinäkuussa 1990, jolloin se nähtiin jälleen alkuperäisessä kokoonpanossaan ensin Oulun Kuusrockissa Alice Cooperin lämmittely-yhtyeenä. Toinen esiintyminen oli Chuck Berryn lämmittelijänä Tammisaaren Stallörsparkenissa järjestetyillä festivaaleilla.[66][88] Castle Communications julkaisi samana vuonna kokoelma-albumin Classics.[89] Toukokuussa 1993 Tasavallan Presidentti oli mukana Tavastialla järjestetyssä MS Audiotron 20 vuotta -konsertissa.[90]

Kesällä 1995 Tasavallan Presidentti pyydettiin Ruisrockin esiintyjäksi tapahtuman 25-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.[91] Mukana olivat kaikki yhtyeessä soittaneet yhä elossa olevat jäsenet: Juhani Aaltonen, Vesa Aaltonen, Frank Robson, Eero Raittinen, Måns Groundstroem, Heikki Virtanen ja Esa Kotilainen.[66]

Tasavallan Presidentti palasi alkuperäiskokoonpanossaan vuoden 1999 Jyväskylän kesä -tapahtumassa, minkä jälkeen yhtyeen manageriksi tuli Jukka Tolosen vanha koulukaveri Deniz Bedretdin. Yhtyeen kysyntä lisääntyi, ja Tolonen ryhtyi jonkin verran kirjoittamaan uusia kappaleita. Yhtye alkoi myös aktiivisesti harjoitella Harri Merilahden omistamassa Studio Stadissa Helsingin Herttoniemessä.[92] Itsenäisyyspäivänä 2000 Tasavallan Presidentti esiintyi Helsingin jäähallissa järjestetyssä Popfinlandia-konsertissa. Mukana olivat molemmat laulusolistit, Frank Robson ja Eero Raittinen, ja yhtye esitti kappaleet ”Sisältäni portin löysin” ja ”Tell Me More”.[66] Uudesta materiaalistakin oli puhetta, mutta lopulta vuonna 2001 ilmestyi vanhoista kappaleista koottu livealbumi Still Struggling for Freedom.[93] Se oli äänitetty joulukuussa 2000 Kanneltalossa ja toukokuussa 2001 Savoyssa.[94] Heikki Virtanen korvasi vuonna 2002 Måns Groundstroemin pysyvästi yhtyeen basistina tuurattuaan häntä jo sitä ennen marraskuun 2001 Tavastian-keikalla.[66] Talvella 2003 Tasavallan Presidentti teki kaksi yhteiskeikkaa Wigwamin kanssa.[95]

Tasavallan Presidentiltä ilmestyi joulukuussa 2005 uutta musiikkia, kun internetissä julkaistiin kolmen kappaleen EP-levy Six. Sitä täydensi seuraavana vuonna kokonainen albumi Six Complete.[96] Presence Recordsin julkaisema levy tehtiin kokoonpanolla Jukka Tolonen, Frank Robson, Heikki Virtanen, Vesa Aaltonen ja Juhani Aaltonen. Yhtyeen viimeiseksi jäänyt studioalbumi koostuu Tolosen ja Robsonin kirjoittamasta uudesta materiaalista, ja lisäksi mukana on uusi versio Lambertland-albumilla julkaistusta kappaleesta ”Dance”.[97]

Yhtye teki Six Complete -levyn tiimoilta marras-joulukuussa 2006 uransa viimeisen kiertueen. Jukka Tolosella oli ongelmia huumeiden kanssa, ja Vesa Aaltosen mukaan esiintymisten onnistuminen riippui Tolosen mielentilasta. Huumeet tekivät Tolosen aggressiiviseksi ja hän sai raivonpuuskia lavalla. Kiertue päättyi Helsingin Tavastialle[66].[98] Seuraavana vuonna 2007 ilmestyi vielä Savoyn ja Tampereen Klubin esiintymisistä koostettu DVD Six + Live!.[99]

Toiminnan päättymisen jälkeen

Jukka Tolonen tuomittiin toukokuussa 2008 vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä ja huumausainerikoksesta. Hän tuli vankilassa uskoon ja vapautui marraskuussa 2009. Hän ei pystynyt enää kunnolla soittamaan kitaraa nivelrikon vuoksi[100][101] ja vaihtoi soittimikseen basson ja pianon.[102]

Svart Records julkaisi vuonna 2016 livealbumin Pop-Liisa 1: Tasavallan Presidentti 1973, jolla on kappaleet ”Lennosta kii” ja ”Dance”.[103] Yhtye nousi Suomessa listoille ensimmäisen kerran sitten vuoden 1974, kun albumi ylsi virallisen albumilistan sijalle 48.[104]

Tasavallan Presidentin perustamisesta tuli vuonna 2019 kuluneeksi 50 vuotta. Sen kunniaksi järjestettiin joulukuussa 2019 kaksi 50-vuotisjuhlakonserttia, ensin Helsingin Tavastialla ja sitten Tampereen Klubilla. Mukana olivat yhtyeen jäsenistä Vesa Aaltonen, Jukka Tolonen, Juhani Aaltonen, Eero Raittinen, Heikki Virtanen ja Esa Kotilainen. Erikoisvieraana oli Jukka Gustavson ja taustayhtyeenä Vesa Aaltonen Proge Band. Lisäksi Svart Records julkaisi marraskuussa livealbumin Live in Lambertland.[105] Kyseinen kesällä 1972 äänitetty albumi nousi Suomen virallisen albumilistan sijalle 36.[106]

Vesa Aaltonen kertoi maaliskuussa 2020, että Tasavallan Presidentti esiintyisi seuraavana kesänä Viapori Jazz -festivaalilla.[107] Tapahtuma kuitenkin peruttiin koronaviruspandemian vuoksi.[108] Sen sijaan Tasavallan Presidentti esiintyi 21. elokuuta suoratoistona Helsingin Sanomien digitilaajille. Kokoonpanossa olivat mukana Vesa Aaltonen, Juhani Aaltonen, Esa Kotilainen ja bassoa soittanut Jukka Tolonen sekä Jukka Gustavson, Jere Haakana, Jari Heino, Juha Kuoppala ja Ilmari Rönkä. Konsertin järjesti Viapori Jazz yhteistyössä Helsingin juhlaviikonlopun kanssa.[66][109]

Svart Records on julkaissut 2020-luvulla lisää yhtyeen arkistomateriaalia. Suomessa ja Ruotsissa vuosina 1970–1971 äänitetty arkistolivealbumi Changing Times and Movements ilmestyi 9. huhtikuuta 2021. Samana päivänä julkaistiin myös yhtyeen esikoisalbumi ja Milky Way Moses uusina vinyyli- ja CD-painoksina.[110] Joulukuussa 2022 julkaistiin Ruotsin Yleisradion arkistoista löydetystä materiaalista koostettu State Visit – Live in Sweden 1973, ja seuraavan vuoden tammikuussa ilmestyi The Lost 1971 Studio Session, joka on studiolive syyskuulta 1971.[111] Tasavallan Presidentin esiintyminen vuoden 1971 Ruisrockissa julkaistiin maaliskuussa 2024 albumilla Live at Ruisrock 1971.[112]

Vesa Aaltonen Prog Band on jatkanut esiintymisiä ja Tasavallan Presidentin musiikin soittamista.[112] Vuonna 2022 siltä ilmestyi Studio Live -niminen albumi, jonka sisällöstä osa on uusia versioita Tasavallan Presidentin kappaleista. Niistä kolmessa soittaa bassoa Jukka Tolonen.[113]

Musiikkityyli

Ominaispiirteet ja vaikutteet

Tasavallan Presidentin levy-yhtiön Love Recordsin Atte Blomin mukaan yhtye oli lähtökohdiltaan hyvin rhythm and blues- ja rock and roll -taustainen.[114] Jazzilla on iso osa yhtyeen soinnissa, ja yhtyeen musiikkia kuvattiinkin 1960–70-lukujen vaihteessa usein popjazziksi, myöhemmin jazzrockiksi.[115] Alkuperäinen tyyli yhdisteli popmelodioita bluesiin ja jazz-tyylisiin sooloihin, mikä oli suoraa jatkumoa Blues Section -yhtyeelle, johon basisti Måns Groundstroem ja solisti Frank Robson olivat kuuluneet.[116] Jazz-vaikutteita toi aluksi etenkin saksofonisti-huilisti Juhani Aaltonen,[18] mikä kuuluu hänen nopeissa ja laajaskaalaisissa soittokuvioissaan.[117] Tärkeitä vaikuttajia yhtyeelle sen uran alussa olivat esimerkiksi Jethro Tull ja Frank Zappa.[118] Vesa Aaltonen on lisäksi maininnut isoksi vaikuttajaksi brittiläisen Blodwyn Pig -yhtyeen, jonka musiikin hän arvioi olleen melko lähellä Tasavallan Presidenttiä.[119] Alkuaikoinaan Tasavallan Presidentti esitti keikoillaan paljon lainakappaleita siltä ja muun muassa Blind Faithilta.[12]

Basisti Måns Groundstroemilla oli iso vaikutus yhtyeen alkuvaiheen musiikkiin.

Groundstroemin mukaan hänellä oli suuri vaikutus Tasavallan Presidentin varhaisen tyylin muotoutumiseen ja että saksofonistin ottaminen yhtyeeseen oli hänen ideansa. Blues Sectionin tavoin Tasavallan Presidenttiin haluttiin englantilainen laulaja ja rhythm and blues -vaikutteista musiikkia.[116] Myös Jukka Tolonen on korostanut Groundstroemin roolia Tasavallan Presidentin musiikin suhteen ja kuvannut häntä yhtyeen alkuvaiheen eräänlaiseksi taiteelliseksi johtajaksi.[120]

Tasavallan Presidentti pyrki siihen, ettei se olisi tavanomainen yhtye, jossa olisi laulusolisti ja tätä säestävä orkesteri. Ideana oli, että laulaja olisi yksi soitin muiden joukossa.[59] Jukka Tolonen on sanonut, että Eero Raittisen tultua solistiksi yhtyeen materiaali oli pohjimmiltaan hyvin pitkälti instrumentaalimusiikkia, johon oli lisätty lauluosuudet ”puoliväkisin”.[121] Musiikin vientipyrkimykset ulkomaille näkyivät pitkälti siinä, että levyillä laulettiin englanniksi.[13]

Vesa Aaltosen mukaan Tasavallan Presidentti oli aina ”livebändi”. Keikoilla esitetystä musiikista suuri osa oli improvisointia, mutta sitä ei koskaan voitu levyttää.[107] Vinyylilevyn yhdelle puoliskolle mahtuu vain noin 20 minuuttia ääntä, minkä vuoksi yhtye joutui Lambertland-albumilla esittämään osan kappaleista tarkoitettua nopeammassa tempossa.[122] Sen sijaan keikoilla 25-minuuttiset spontaanit kappaleet onnistuivat Aaltosen mukaan hyvin.[107] Tolosen ja Pöyryn improvisointien seurauksena Tasavallan Presidentin kappaleet saattoivat edetä rajattomasti ja kestää hyvin pitkään.[38] Eero Raittinen on sanonut, että hän koki laulamisen livetilanteissa haastavaksi, koska hänen lauluosuutensa olivat lyhyitä ja niiden välissä oli hyvin pitkiä taukoja.[123] Esiintymiset olivat progressiiviselle rockille tyypillisesti pelkistettyjä. Yhtyettä edeltäneen Blues Sectionin keikoilla oli saatettu vielä räjäyttää savupommeja, mutta Tasavallan Presidentti keskittyi yksinomaan soittotaitojen esittelyyn.[124]

Tasavallan Presidenttiä verrataan usein musiikillisesti Wigwam-yhtyeeseen. Seppo Bruunin, Jukka Lindforsin, Santtu Luodon ja Markku Salon kirjoittaman Jee jee jee – Suomalaisen rockin historia -kirjan mukaan Tasavallan Presidentti oli kuitenkin tyyliltään johdonmukaisempi. Frank Robsonin, Måns Groundstroemin ja Jukka Tolosen sävellykset olivat samankaltaisia, ja yhtyeen musiikissa oli soinnillisesti selväpiirteisempi jatkuvuus. Wigwamin Jukka Gustavson kuvailee kirjassa Tasavallan Presidentin jäsenien olleen Wigwamin muusikoita ammattimaisempia, kun taas Wigwamissa oli kyse enemmän ystävyydestä.[125] Saman kirjan mukaan Tasavallan Presidentin keskeisintä ja janotuinta antia oli Jukka Tolosen kitaransoitto. Yhtyeen vahvuudeksi nostetaan myös se, että riffit olivat suorasukaisia ja maanläheisiä, eikä yhtye ”eksynyt musiikinlajin tarjoaman itsetarkoituksellisen ja väkinäisen taiteellisuuden pohjamutaan liimailemaan tolkutonta mosaiikkia”.[126]

Musiikillinen kehitys

Ääninäytteet
”Drinking” (1969)
Tasavallan Presidentin musiikki yhdisteli aluksi esimerkiksi bluesia ja jazzia.
”The Bargain” (1972)
Lambertland-albumilla yhtyeen musiikki eteni monimutkaisempaan suuntaan. Eero Raittinen laulaa unisonossa saksofonin kanssa.
”Take Six” (2006)
Paluualbumilla Six Complete yhtyeen esittämä jazzrock oli aiempaa ytimekkäämpää.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Ensimmäisellä albumilla Tasavallan Presidentti (1969) musiikin pohjana ovat blues-skaalan soittamisesta syntyneet Cream- ja Jimi Hendrix -vaikutteiset heavy- ja ”jytäkuviot”.[126] Jukka Tolosen kitaransoitossa on vaikutteita Eric Claptonilta ja muilta aikakauden esikuvilta.[127] Hän toi esikoisalbumin sointiin vaikutteita jazzin lisäksi klassisesta musiikista.[115] Jo tällä albumilla esillä ovat muutamaa kappaletta lukuun ottamatta laulun sijaan enimmäkseen soitinosuudet.[117] Groundstroem kritisoi yhtyeen kaikkia esikoisalbumin jälkeisiä julkaisuja sen alkuperäisellä toimintakaudella (1969–1974) ”turhan vakaviksi”.[128]

Toinen albumi Tasavallan Presidentti (1971) on pitkälti esikoisalbumin kaltainen.[18] Jazz-vaikutteet ovat edelleen mukana, ja myös puhaltimien ja etenkin huilun osuus säilyi vahvana. Sen sijaan klassisen musiikin vaikutteet puuttuvat. Myös tahtilajeihin on tullut jonkin verran muutoksia, ja dynamiikan vaihtelut ovat aiempaa suurempia ja instrumentaaliset jaksot hieman lyhyempiä.[25] Kahden ensimmäisen albumin kappaleet ovat yleisen rockmusiikin tapaan helposti hahmottuvia ja useimmiten kestoltaan lyhyitä.[126]

Kolmannella albumilla Lambertland (1972) yhtyeen tyyli muuttui.[126] Musiikista tuli monimutkaisempaa,[127] ja Tasavallan Presidentti siirtyi alkuperäisestä jazzrockista entistä progressiivisempaan ilmaisuun.[17] Soittajien taitojen kehittyessä kuviot nopeutuivat ja skaaloja käytettiin laajemmin.[126] Kappaleet ovat selkeiden A- ja B-osien sijaan vaihtelevia ja monimuotoisia teoksia. Laulun osuus pieneni entisestään, samalla kun tahtilajit ovat entistä monimutkaisempia ja dynamiikan vaihtelut ovat lisääntyneet. Kappaleet olivat pidempiä ja yhtä lukuun ottamatta noin seitsemän tai kahdeksan minuutin mittaisia.[52] Jazz-vaikutteita toi nyt Juhani Aaltosen korvannut Pekka Pöyry,[129] mutta tyyli ei siltikään ollut suoranaista fuusiojazzia.[126] Klassisen musiikin vaikutteet palasivat pienimuotoisesti kappaleessa ”Dance”.[52] Kappaleet perustuivat kitaralle sopiviin sävellajeihin ja melodiat joko laululle tai saksofonille. Eero Raittinen lauloi usein unisonossa Pöyryn saksofonin kanssa.[59] Laulujen sanat kirjoitti nyt yhtyeen ulkopuolinen Mats Huldén, jonka tekstit olivat Robsonin tyyliltään perinteisempiä sanoituksia esoteerisempia ja vaikeaselkoisempia.[36][130]

Lambertlandin aikoihin aiemmin demokraattinen yhtye oli alkanut Tolosen mukaan edetä yhä enemmän hänen musiikillisten ideoidensa mukaisesti.[131] Hän sävelsi Frank Zappa -vaikutteiset kappaleensa kokonaan yksin bassonuotteja myöten eikä antanut muille tilaa luoda tai improvisoida.[83] Tolonen on sanonut, että seuraavalla Milky Way Moses -albumilla (1974) muiden jäsenten rooli kuitenkin jälleen kasvoi Pekka Pöyryn aloitteesta.[131] Kyseisellä levyllä rockin ja jazzin fuusio on aiempaa tiiviimpi.[132] Prog Archives -sivusto vertaa levyä Colosseum-yhtyeen musiikkiin. Sivuston mukaan Tasavallan Presidenttiä hädin tuskin voi kutsua klassiseksi progressiivisen rockin yhtyeeksi, koska se esitti niin laajasti erilaista musiikkia, johon kuului jazz-vaikutteita, bluesia, folkia ja rockia.[133] Paluulevyllä Six Complete (2006) jazzrock-tyyli säilyi, mutta musiikki oli ytimekkäämpää kuin yhtyeen kaikkein progressiivisimmalla kaudella.[134]

Suomalaisen progressiivisen rockin varhaisista vaiheista pro gradun kirjoittanut Taru Oksanen katsoo Tasavallan Presidentin eronneen muista aikalaisistaan siinä, että sillä oli selkeä, koko tuotannon läpikulkeva musiikillinen linja.[135]

Merkitys

Tasavallan Presidentti on Wigwamin ohella merkittävin suomalainen progressiivisen rockin yhtye.[136] Sen vuosien 1969–1974 albumit olivat Suomessa progressiiviselle rockille suuntaa antaneita merkkiteoksia.[50] Musiikkitoimittaja Pekka Laine on kutsunut Tasavallan Presidenttiä suomalaisen jazzrockin tärkeimmäksi yhtyeeksi.[127] Kriitikko Markku Tuulen mukaan Tasavallan Presidentti kuului ”maailman rockyhtyeiden ehdottomaan valioluokkaan”. Tuuli on kirjoittanut, että yhtyeen voima oli yksilöissä ja näiden ihanteellisessa yhdistymisessä levytystilanteessa. Vuonna 1983 ilmestyneessä Suomalaisen rockin tietosanakirja 2 -teoksessa lainataan Tuulen kirjoitusta, jonka mukaan albumit Lambertland ja Milky Way Moses lienevät parhaita suomalaisia popjazz-levyjä. Tuulen mukaan Jukka Tolosen kitaransoitto oli ilmiömäistä ja Pekka Pöyryn piano- ja puhallinideat ”lomittuivat nätisti rikastamaan kokonaisuutta”. Basistit Måns Groundstroem ja Heikki Virtanen sekä rumpali Vesa Aaltonen muodostivat varman tukiryhmän, ja Eero Raittisen laulu sopi musiikkiin ”kuin tumppu tassuun”.[137]

Osittain Tasavallan Presidentin levyjen ansiosta rockmusiikki alkoi saada enemmän näkyvyyttä suomalaisessa lehdistössä. Jazziin kallellaan olleet kriitikot alkoivat arvostaa myös rockia, ja aihetta käsittelevät artikkelit siirtyivät nuortensivujen alanurkasta kulttuurisivuille.[13]

Tasavallan Presidentti oli 1970-luvun alussa yhdessä Wigwamin kanssa Suomen merkittävin yhtye.[17] Ne hallitsivat suomalaisten musiikkilehtien listoja ennen Hurriganesin nousua maan suosituimmaksi yhtyeeksi.[76] Tasavallan Presidentin ja Wigwamin välinen kilpailu kuitenkin luotiin kuuntelijoiden puolelta, sillä yhtyeiden jäsenet olivat hyviä ystäviä keskenään.[107] Taru Oksanen vertaa tätä vastakkainasettelua Englannissa Beatlesin ja Rolling Stonesin ihailijoiden välillä vallinneeseen kilpailuun, jossa fanin oli tärkeää ilmoittaa, kumman yhtyeen ihailijoihin hän kuuluu.[13]

Tasavallan Presidentti oli ensimmäinen kansainvälisesti tunnettu suomalainen progressiivisen rockin yhtye[138] ja ylipäätään ensimmäisiä pohjoismaisia kyseisen genren edustajia.[133] Yhtyeellä oli faneja esimerkiksi Britanniassa, missä se nautti erityisesti muusikoiden suosiota.[139] Pyrkimys kansainvälisyyteen näkyi myös siinä, että albumeihin panostettiin enemmän aiempiin suomalaisiin rocklevyihin.[13] Otto Donner on sanonut, että yhtyeen levyjä ei kuitenkaan osattu markkinoida niin kuin olisi pitänyt, vaan oletettiin, että hyviä äänitteitä myytäisiin automaattisesti paljon.[140]

Esikoisalbumi Tasavallan Presidentti on mukana kirjan 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään suomenkielisessä painoksessa. Siinä Pekka Laine kirjoittaa, että se on Wigwamin Hard N’ Hornyn ohella vuoden 1969 toinen merkittävä suomalainen debyyttialbumi.[127] Musiikillisesti Tasavallan Presidentin esikoisalbumi on Wigwamin debyyttilevyä monimutkaisempi, minkä vuoksi Otto Donner katsoo varsinaisen suomalaisen progekauden alkaneen vasta Tasavallan Presidentistä.[115]

Jäsenet

Kokoonpanot

1969–1970[141]

1970–1972[141]

  • Frank Robson – laulu, kosketinsoittimet
  • Jukka Tolonen – kitara
  • Vesa Aaltonen – rummut
  • Måns Groundstroem – bassokitara
  • Pekka Pöyry – saksofonit, huilu, kosketinsoittimet

1972[141]

  • Eero Raittinen – laulu
  • Jukka Tolonen – kitara
  • Vesa Aaltonen – rummut
  • Måns Groundstroem – bassokitara
  • Pekka Pöyry – saksofonit, huilu, kosketinsoittimet

1973–1974[141]

  • Eero Raittinen – laulu
  • Jukka Tolonen – kitara
  • Vesa Aaltonen – rummut
  • Heikki Virtanen – bassokitara
  • Pekka Pöyry – saksofonit, huilu, kosketinsoittimet

1974[141]

  • Eero Raittinen – laulu
  • Jukka Tolonen – kitara
  • Vesa Aaltonen – rummut
  • Heikki Virtanen – bassokitara
  • Esa Kotilainen – kosketinsoittimet

1983[66]

  • Frank Robson – laulu, kosketinsoittimet
  • Jukka Tolonen – kitara
  • Vesa Aaltonen – rummut
  • Måns Groundstroem – bassokitara
  • Juhani Aaltonen – saksofonit, huilu

1990[66]

  • Frank Robson – laulu, kosketinsoittimet
  • Jukka Tolonen – kitara
  • Vesa Aaltonen – rummut
  • Måns Groundstroem – bassokitara
  • Juhani Aaltonen – saksofonit, huilu
  • Esa Kotilainen – kosketinsoittimet

1995[66]

  • Frank Robson – laulu, kosketinsoittimet
  • Eero Raittinen – laulu
  • Jukka Tolonen – kitara
  • Vesa Aaltonen – rummut
  • Måns Groundstroem – bassokitara
  • Heikki Virtanen – bassokitara
  • Juhani Aaltonen – saksofonit, huilu
  • Esa Kotilainen – kosketinsoittimet

1999–2002[66][142]

  • Frank Robson – laulu, kosketinsoittimet
  • Jukka Tolonen – kitara
  • Vesa Aaltonen – rummut
  • Måns Groundstroem – bassokitara
  • Juhani Aaltonen – saksofonit, huilu

2002–2006[66]

  • Frank Robson – laulu, kosketinsoittimet
  • Jukka Tolonen – kitara
  • Vesa Aaltonen – rummut
  • Heikki Virtanen – bassokitara
  • Juhani Aaltonen – saksofonit, huilu

2020[66][109]

  • Vesa Aaltonen – rummut
  • Juhani Aaltonen – saksofonit, huilu
  • Esa Kotilainen – kosketinsoittimet
  • Jukka Tolonen – bassokitara

Aikajana

Diskografia

Studioalbumit

Huomautukset

  1. ↑ Osa yhtyeen jäsenistä on aiemmin ilmoittanut nimen syntyneen ohjelmatoimisto New Joysin tiloissa. Tasavallan Presidentti (1971) -albumin vuoden 2019 uusintajulkaisun esittelytekstissä Jukka Tolonen kuitenkin sanoo tiedon olevan virheellinen. Syntymäpaikaksi ilmoitetaan ER Sound.[5]

Lähteet

  • Aaltonen, Vesa & Lindström, Georg (toim.): Vesa Aaltonen – Tasavallan Presidentistä valtakunnan rumpaliksi. Helsinki: Svart, 2019. ISBN 978-952-68906-3-0.
  • Bruun, Seppo & Lindfors, Jukka & Luoto, Santtu & Salo, Markku: Jee jee jee – Suomalaisen rockin historia. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7.
  • Eero Raittisen pitkä tie lapsitähdestä kansainvälisille lavoillle ja takaisin (Videohaastattelu vuodelta 1997, haastattelijana Axa Sorjanen) Yle Areena. 14.8.2014.
  • Jukka Tolosen tie kitaralegendaksi (Videohaastattelu vuodelta 1997, haastattelijana Axa Sorjanen) Yle Areena. 27.2.2014.
  • Lehtonen, Esko: Suomalaisen rockin tietosanakirja: Osa 2, M–Ö. Soundi-kirja. Tampere: Fanzine, 1983. ISBN 951-9287-08-6.
  • Meriläinen, Mikko: Wigwam. Nemo, 2018. ISBN 978-951-1-33329-6.
  • Nyman, Jake & Gronow, Pekka & Lindfors, Jukka (toim.): Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin. Tekstin, johon tässä artikkelissa viitataan, on kirjoittanut Petri Silas. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2507-6.
  • Nyman, Jake (toim.): Suomi soi 4 – Suuri suomalainen listakirja. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2504-1.
  • Oksanen, Taru: Suomalainen progressiivinen rock – synty ja kehitys vuosina 1967–1974. Pop-lehti, 2004. ISBN 952-5546-09-8.
  • Rantanen, Miska: Love Records 1966–1979. 1. laitos 2005. Porvoo: Schildts & Söderströms, 2014. ISBN 978-951-52-3368-4.
  • Saksala, Elina: Mies matkallaan – Eero Raittinen. Kouvola: Reuna, 2020. ISBN 978-952-355-038-4.

Viitteet

  1. ↑ Silas 2002, s. 177.
  2. ↑ Aaltonen 2019, s. 49–53.
  3. ↑ Lehtonen 1983, s. 585.
  4. ↑ a b c Aaltonen 2019, s. 55.
  5. ↑ a b Riihimaa, Jaakko: Tasavallan Presidentti -vinyylialbumin (1971) liitteen esittelyteksti, Svart Records SVR298, 2019.
  6. ↑ a b Bruun ym. 1998, s. 160.
  7. ↑ Jukka Tolosen haastattelu 1997, kohta 42.40.
  8. ↑ a b Aaltonen 2019, s. 59.
  9. ↑ Aaltonen 2019, s. 76.
  10. ↑ Riihimaa, Jaakko: Tasavallan Presidentti -vinyylialbumin (1969) liitteen esittelyteksti, Svart Records SVR231, 2021.
  11. ↑ Rantanen 2014, s. 38.
  12. ↑ a b Aaltonen 2019, s. 58.
  13. ↑ a b c d e f Oksanen 2004, s. 67.
  14. ↑ Lehtonen 1983, s. 585–586.
  15. ↑ Rantanen 2014, s. 41, 46.
  16. ↑ a b Aaltonen 2019, s. 60.
  17. ↑ a b c d Rantanen 2014, s. 228.
  18. ↑ a b c d e f g h i j k l Lehtonen 1983, s. 586.
  19. ↑ Luntiala, Hannu: Jazzia Jumalan armosta – Juhani Aaltosen tarina, s. 72. Aviador, 2017. ISBN 9789527063316.
  20. ↑ a b Aaltonen 2019, s. 66.
  21. ↑ Lehtonen 1983, s. 566.
  22. ↑ a b Rantanen 2014, s. 61.
  23. ↑ Lahti, Petri: Kirka – Hetki lyö, s. 130, 146–147. Readme.fi, 2022. ISBN 978-952-373-435-7.
  24. ↑ Meriläinen 2018, s. 145.
  25. ↑ a b c Oksanen 2004, s. 95.
  26. ↑ Aaltonen 2019, s. 67.
  27. ↑ Aaltonen 2019, s. 69.
  28. ↑ a b c Bruun ym. 1998, s. 231.
  29. ↑ Oksanen 2004, s. 96.
  30. ↑ Aaltonen 2019, s. 72.
  31. ↑ Aaltonen 2019, s. 75.
  32. ↑ Tegelman, Pekka: Pressana Tasavallan Linnassa (Julkaistu alun perin Musiikintekijä-lehden numerossa 1/2007) Musiikintekijat.fi. 21.10.2013. Viitattu 7.8.2024.
  33. ↑ Oksanen 2004, s. 19.
  34. ↑ Rantanen 2014, s. 58.
  35. ↑ a b History Caught in the Net. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
  36. ↑ a b c Riihimaa, Jaakko: Lambertland-vinyylialbumin liitteen esittelyteksti, Svart Records SVR250, 2019.
  37. ↑ Aaltonen 2019, s. 76–77.
  38. ↑ a b Aaltonen 2019, s. 77.
  39. ↑ a b c d e Lehtonen 1983, s. 587.
  40. ↑ Eero Raittisen haastattelu 1997, kohta 26.10.
  41. ↑ Aaltonen 2019, s. 79.
  42. ↑ a b Aaltonen 2019, s. 84.
  43. ↑ a b Saksala 2020, s. 129.
  44. ↑ Saksala 2020, s. 128.
  45. ↑ Aaltonen 2019, s. 86.
  46. ↑ Saksala 2020, s. 128–129.
  47. ↑ Aaltonen 2019, s. 86–90.
  48. ↑ Aaltonen 2019, s. 93.
  49. ↑ Meriläinen 2018, s. 166.
  50. ↑ a b Rantanen 2014, s. 62.
  51. ↑ Aaltonen 2019, s. 92.
  52. ↑ a b c Oksanen 2004, s. 109.
  53. ↑ Saksala 2020, s. 124–126.
  54. ↑ a b c d e f g h Lehtonen 1983, s. 588.
  55. ↑ Nyman 2002, s. 140.
  56. ↑ Aaltonen 2019, s. 65, 93.
  57. ↑ a b c Saksala 2020, s. 130.
  58. ↑ Aaltonen 2019, s. 93–101.
  59. ↑ a b c Aaltonen 2019, s. 103.
  60. ↑ a b Oksanen 2004, s. 117.
  61. ↑ Meriläinen 2018, s. 182.
  62. ↑ Meriläinen 2018, s. 215.
  63. ↑ a b Aaltonen 2019, s. 105–106.
  64. ↑ Saksala 2020, s. 132.
  65. ↑ Aaltonen 2019, s. 107.
  66. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Gigs Caught in the Net. Viitattu 23.7.2024. (englanniksi)
  67. ↑ Bruun ym. 1998, s. 181.
  68. ↑ Aaltonen 2019, s. 110.
  69. ↑ Lehtonen 1983, s. 588–589.
  70. ↑ Nyman 2002, s. 144.
  71. ↑ Albums: Milky Way Moses Caught in the Net. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
  72. ↑ Saksala 136.
  73. ↑ Silas 2002, s. 180.
  74. ↑ a b c d e Lehtonen 1983, s. 589.
  75. ↑ Saksala 2020, s. 136–137.
  76. ↑ a b Uusitorppa, Harri: Tasavallan Presidentti -yhtye juhlii 50-vuotista historiaansa – alkuperäisen rumpalin Vesa Aaltosen muistelmat kertovat kiinnostavasti bändin vaiheista Helsingin Sanomat. 1.12.2019. Viitattu 10.1.2020.
  77. ↑ a b Saksala 2020, s. 140.
  78. ↑ Saksala 2020, s. 137.
  79. ↑ Saksala 2020, s. 139.
  80. ↑ Aaltonen 2019, s. 117.
  81. ↑ Lindfors, Jukka: Pressa Readingissa Ylen Elävä arkisto. 8.9.2006. Viitattu 13.1.2020.
  82. ↑ Saksala 2020, s. 143.
  83. ↑ a b Riihimaa, Jaakko: Milky Way Moses -vinyylialbumin liitteen esittelyteksti, Svart Records SVR251, 2021.
  84. ↑ Lehtonen 1983, s. 468–469.
  85. ↑ Lindfors, Jukka: Pekka Pöyry soitti soolot suoraan sydämestä Ylen Elävä arkisto. 29.7.2013. Viitattu 8.1.2020.
  86. ↑ Saksala 2020, s. 142.
  87. ↑ K1, J20: Puistotuubi: konsertti Helsingin Kaivopuistossa 1983 Yle Areena. 8.12.2007. Viitattu 24.8.2024.
  88. ↑ a b Aaltonen 2019, s. 232.
  89. ↑ Albums: Classics (compilation) Caught in the Net. Viitattu 10.1.2019. (englanniksi)
  90. ↑ History - Tavastia (1993) Tavastiaklubi.fi. Tavastia-klubi. Viitattu 26.7.2024.
  91. ↑ Aaltonen 2019, s. 232–233.
  92. ↑ Aaltonen 2019, s. 234–235.
  93. ↑ Silas 2002, s. 188.
  94. ↑ Albums: Still Struggling For Freedom Caught in the Net. Viitattu 8.1.2020. (englanniksi)
  95. ↑ Meriläinen 2018, s. 469.
  96. ↑ Aaltonen 2019, s. 235.
  97. ↑ Albums: Six Complete Caught in the Net. Viitattu 1.7.2024. (englanniksi)
  98. ↑ Aaltonen 2019, s. 235–238.
  99. ↑ Silas, Petri: Tasavallan Presidentti: Six Live! – dvd Soundi. Viitattu 10.1.2020.
  100. ↑ Uusitorppa, Harri: Jukka Tolonen löysi vankilassa virret ja raitistui Helsingin Sanomat. 7.1.2011. Viitattu 4.12.2019.
  101. ↑ Räihä, Kirsi: Jukka Tolonen löysi virret – ja uskon Seurakuntalainen. 21.10.2010. Arkistoitu 27.10.2010. Viitattu 25.8.2011.
  102. ↑ Silas, Petri: Mies joka sanoi Abballe ”kiitos ei” – Jukka Tolonen on tehnyt pitkän uran ja elänyt vaikean elämän Soundi.fi. 29.4.2022. Pop Media Oy. Viitattu 8.8.2024.
  103. ↑ Albums: Pop-Liisa 1 Caught in the Net. Viitattu 9.1.2019.
  104. ↑ Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla 1960–2018 Suomenlistalevyt.blogspot.fi. Timo Pennanen. Viitattu 9.1.2020.
  105. ↑ Siltanen, Vesa: Tasavallan Presidentti täyttää 50 vuotta – Asiaa juhlistetaan konserteilla ja ainutlaatuisella livealbumilla Soundi. 7.10.2019. Viitattu 13.10.2019.
  106. ↑ Tasavallan Presidentti - Live In Lambertland Ifpi.fi. Musiikkituottajat – IFPI Finland ry. Viitattu 9.1.2020.
  107. ↑ a b c d Tiikkaja, Samuli: Suomalaisen progen legenda Vesa Aaltonen kieltäytyi 1970-luvulla soittamasta Abban kanssa – ”Eihän mennyt kuin kaksi vuotta, niin soitin Paula Koivuniemen levyllä!” Helsingin Sanomat. 3.3.2020. Viitattu 4.3.2020.
  108. ↑ Viapori Jazz siirtyy vuodella Viaporijazz.fi. 15.5.2020. Arkistoitu 20.9.2020. Viitattu 17.5.2020.
  109. ↑ a b Tasavallan Presidentti - Helsinki Festival Helsinkifestival.fi. Arkistoitu 25.2.2021. Viitattu 30.5.2021.
  110. ↑ Siltanen, Vesa: Tasavallan Presidentiltä tulossa tuplalevyllinen harvinaista arkistomateriaalia – Tässä maistiaisena Kirkalle mennyt kappale Soundi.fi. 8.12.2020. Viitattu 19.5.2021.
  111. ↑ Kuusela, Niko: Svart Records julkaisee tammikuussa Tasavallan Presidentti -yhtyeen kadonneen studioäänitteen Kaaoszine.fi. 24.9.2022. Kaaos Digital Group Oy. Viitattu 4.9.2024.
  112. ↑ a b Mäenpää, Arto: Svart Records julkaisee Tasavallan Presidentti -yhtyeen legendaarisen Ruisrock-livenauhoitteen vuodelta 1971 Kaaoszine.fi. 16.11.2023. Kaaos Digital Group Oy. Viitattu 1.7.2024.
  113. ↑ Seitz, Juha: Levyarvio: Klassikkobiisit nykykuntoon rennolla otteella – Vesa Aaltonen Prog Bandin uudet tulkinnat vihdoin levylle Soundi.fi. Pop Media Oy. Viitattu 1.7.2024.
  114. ↑ Niemi, Marko: Työtä, taistelua ja rockin rajatonta riemua Tiedonantaja. 25.5.2016. Viitattu 5.1.2019.
  115. ↑ a b c Oksanen 2004, s. 66.
  116. ↑ a b Meriläinen 2018, s. 97.
  117. ↑ a b Oksanen 2004, s. 93.
  118. ↑ Bruun ym. 1998, s. 162–163.
  119. ↑ MRM esittää: Haastattelussa Legenda, rumpali Vesa Aaltonen, osa 2/6 (kohta 11.35) YouTube. 28.6.2024. Matka Rumpujen Maailmaan. Viitattu 23.7.2024.
  120. ↑ Jukka Tolosen haastattelu 1997, kohta 26.00.
  121. ↑ Jukka Tolosen haastattelu 1997, kohta 38.30.
  122. ↑ Oksanen 2004, s. 57.
  123. ↑ Eero Raittisen haastattelu 1997, kohta 28.20.
  124. ↑ Oksanen 2004, s. 77.
  125. ↑ Bruun ym. 1998, s. 163.
  126. ↑ a b c d e f Bruun ym. 1998, s. 165.
  127. ↑ a b c d Dimery, Robert (toim.): 1001 albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään, s. 182. Tasavallan Presidentti (1969) -albumista kirjoittaa Pekka Laine. WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36217-4.
  128. ↑ Bruun ym. 1998, s. 207.
  129. ↑ Bruun ym. 1998, s. 162.
  130. ↑ Saksala 2020, s. 127.
  131. ↑ a b Jukka Tolosen haastattelu 1997, kohta 36.55.
  132. ↑ Oksanen 2004, s. 118.
  133. ↑ a b Tasavallan Presidentti discography and reviews Progarchives.com. Viitattu 14.1.2019.
  134. ↑ Ronkanen, Pentti: Tasavallan Presidentti: SIX Complete SuomiJazz.com. 27.2.2006. Viitattu 15.1.2019.
  135. ↑ Oksanen 2004, s. 126.
  136. ↑ Oksanen 2004, s. 53.
  137. ↑ Lehtonen 1983, s. 584–585.
  138. ↑ Tasavallan Presidentti Jukkatolonen.com. Arkistoitu 19.7.2011. Viitattu 22.8.2011.
  139. ↑ Lehtonen 1983, s. 584.
  140. ↑ Oksanen 2004, s. 73.
  141. ↑ a b c d e Tasavallan Presidentti Family Tree 1969-1974 Caught in the Net. Viitattu 10.1.2020. (englanniksi)
  142. ↑ Aaltonen 2019, s. 234.
  143. ↑ Discography Caught in the Net. Viitattu 26.7.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tasavallan Presidentti (yhtye) Wikimedia Commonsissa
  • Epäviralliset kotisivut
  • Ylen Elävä arkisto:
    • Tasavallan Presidentti – ”Struggling for Freedom” (live 1970, televisiotallenne).
    • Tasavallan Presidentti Readingissa 1973 (haastatteluvideo).
    • Tasavallan Presidentti – ”Lennosta kii” (live 1973, äänitallenne).
    • Tasavallan Presidentti – ”Oi armahda herra sotilas valasta” (live 1974, televisiotallenne).
  • Allmusic (englanniksi)
Tasavallan Presidentti
Vesa Aaltonen | Jukka Tolonen | Frank Robson | Juhani Aaltonen | Heikki Virtanen
Måns Groundstroem | Pekka Pöyry | Eero Raittinen | Esa Kotilainen
Studioalbumit

Tasavallan Presidentti | Magneettimiehen kuolema | Tasavallan Presidentti | Lambertland | Milky Way Moses | Six Complete

Livealbumit

Still Struggling for Freedom | Pop-Liisa 1: Tasavallan Presidentti 1973 | Live in Lambertland | Changing Times and Movements | State Visit | The Lost 1971 Studio Session | Live at Ruisrock 1971

Kokoelmat

Classics

EP:t

Six

Singlet

”Time Alone with You” | ”Solitary” | ”Sisältäni portin löysin” | ”Drinking”

DVD:t

Six + Live!

Katso myös

Diskografia

Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • ISNI
  • VIAF
Kansalliset
  • Saksa
  • Suomi (KANTO)
  • Yhdysvallat
Taiteenala
  • MusicBrainz