Tunturihaarikko
| Tunturihaarikko | |
|---|---|
 | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: | Haarikot Sagina |
| Laji: | saginoides |
| Kaksiosainen nimi | |
| Sagina saginoides | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Tunturihaarikko (Sagina saginoides, syn. S. linnaei) on kohokkikasveihin kuuluva, pienikokoinen pohjoisen vuoristoseutujen ja arktisten alueiden kasvi.
Ulkonäkö ja koko
Monivuotinen, löyhästi mätästävä ja rönsytön tunturihaarikko kasvattaa 3–12 senttimetriä korkeat varret. Varret ovat rentoja tai kohenevia, juurehtivia ja kaljuja. Lehdet ovat 10–27 mm pitkiä, rihmamaisia ja pareittain yhdistyvisiä. Valkoiset kukat ovat yksittäin varren päässä. Kukkaperät ovat nuppuvaiheessa nuokkuvia, mutta suoristuvat myöhemmin. Verhiö ja teriö ovat useimmiten viisilehtisiä, nuput ovat pallomaisia. Verholehdet ovat tavallisesti yli 2,5 mm pitkiä. Valkoiset terälehdet ovat jokseenkin verholehtien pituisia. Heteitä on tavallisesti kymmenen kappaletta, joskus vain viisi. Suomessa tunturihaarikko kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kapean munamainen kota.[1][2]
Tunturihaarikko risteytyy rentohaarikon (S. procumbens) kanssa. Risteymä tunnetaan nimellä rönsyhaarikko (S. × normaniana).[2]
Levinneisyys
Tunturihaarikon levinneisyysalue pohjoisella pallonpuoliskolla on laaja, mutta hajanainen. Euroopassa lajia esiintyy paikoitellen Pyreneiden niemimaalla, Skotlannissa, Alpeilla, Apenniineilla, Balkanin alueen vuoristoseuduilla, Karpaateilla, Sudeeteilla, Kaukasuksen alueella, Islannissa, Fennoskandian vuoristo- ja tunturiseuduilla sekä Venäjän pohjoisosissa. Afrikassa lajia tavataan Marokossa, Aasiassa paikoin Turkissa, Keski-Aasiassa sekä paikoin Keski- ja Pohjois-Siperiassa. Pohjois-Amerikassa tunturihaarikkoa kasvaa Kalliovuorilla mantereen itäosissa sekä Koillis-Kanadassa. Se on myös levinnyt Grönlantiin.[3] Tunturihaarikko on Suomessa pohjoisimman Lapin kasvi, jota kasvaa erityisesti Käsivarren suurtuntureilla Enontekiöllä, mutta paikoitellen myös Keski-Lapissa saakka.[1][4]
Elinympäristö
Tunturihaarikko kasvaa tunturien kosteilla lumenviipymäpaikoilla, valuvesirinteillä, joen- ja puronvarsipensaikoissa. Joskus lajia kasvaa myös tienvarsisoraikoissa ja kyläniityillä.[1]
Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 113.
- ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 141.
- ↑ Den virtuella floran: Stenarv (Sagina saginoides) (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 29.4.2012.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Tunturihaarikon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 29.4.2012.
Aiheesta muualla
- Kasviatlas 2022: Tunturihaarikon levinneisyys Suomessa.
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Tunturihaarikko (Sagina saginoides)
- Luontoportti: Tunturihaarikko (Sagina saginoides)
- ITIS: Sagina saginoides (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Sagina saginoides (englanniksi)
- Flora of China: Sagina saginoides (englanniksi)
| ||||||||||
