Victoriano Huerta
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Vaatimaton lähteistys |
| Victoriano Huerta | |
|---|---|
 | |
| Meksikon presidentti | |
| 19. helmikuuta 1913 – 15. heinäkuuta 1914 | |
| Edeltäjä | Pedro Lascuráin |
| Seuraaja | Francisco Carvajal |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. joulukuuta 1850 Colotlán, Jalisco, Meksiko |
| Kuollut | 13. tammikuuta 1916 (65 vuotta) El Paso, Texas, Yhdysvallat |
| Puoliso | Emilia Águila Moya |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
José Victoriano Huerta Márquez (22. joulukuuta 1850 – 13. tammikuuta 1916) oli meksikolainen kenraali ja presidentti vallankaappauksen jälkeen.[1]
Elämäkerta
Huerta oli kotoisin Colotlánista Jaliscosta, Jesús Huertan ja Refugio Márquezin poika, jotka olivat mestizosukujuurta. Hän liittyi armeijaan seitsemäntoistavuotiaana, kunnostautui ja pääsi Chapultepecin sotilasakatemiaan kotikaupunkinsa rikkaiden tuella, sillä nämä huomasivat jo varhain hänen älykkyytensä.
Huerta kohosi kenraaliksi 1901 Porfirio Díazin diktatuurin aikana[2] ja taisteli Yucatánin mayoja vastaan kastisodassa (Guerra de Castas) ja Emiliano Zapatan kapinallisia vastaan. Vuoden 1910 vallankumouksen aattona Huerta oli kuitenkin suunnittelemassa uusia univormuja.
Díazin paettua Huerta vannoi aluksi uskollisuutta uudelleen Francisco I. Maderon hallitukselle, mutta solmi salajuonen – el Pacto de la Ciudadela – Yhdysvaltain lähettilään Henry Lane Wilsonin ja Porfirio Díazin veljenpojan Félix Díazin kanssa Maderon syrjäyttämiseksi.
Armeijan kapinallisten ja lojalistien välisten taisteluiden aikana Huerta vangitsi Maderon ja varapresidentti José María Pino Suárezin. 18. helmikuuta 1913 hän julistautui presidentiksi. Neljän päivän kuluttua yöllä ruralesit eli liittovaltion ratsupoliisit veivät Maderon ja Pino Suárezin vankilasta. Madero ja Suárez ammuttiin.
Huerta järjesti tiukan sotilasdiktatuurin. Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson pettyi Huertan hallitukseen, kutsui lähettiläänsä kotiin ja vaati Huertaa järjestämään demokraattiset vaalit. Huerta kieltäytyi ja tilannetta pahensi Tampicon tapaus (ns. Tampico Affair), jossa Meksikon armeija pidätti kymmenisen Yhdysvaltain merimiestä Tampicossa. Yhdysvallat sai siitä syyn maan tärkeimmän sataman Veracruzin miehittämiseen puoleksi vuodeksi.
Huertaa vastaan nousi myös kotimaisia kapinoita, muun muassa Zapatan, Pancho Villan ja Venustiano Carranzan organisoimat. Kun Zapata eteni etelässä ja Carranzan perustuslailliset pohjoisessa, joutui Huerta luopumaan vallasta 14. heinäkuuta 1914.
Huerta lähti maanpakoon, ensin Jamaikalle Kingstoniin saksalaisella risteilijä SMS Dresdenillä ja sieltä Englantiin, Espanjaan ja Yhdysvaltoihin. Hän jäi kiinni suunnitelmista palata valtaan sekä Espanjassa että Washingtonissa ja neuvotteluista Saksan keisarin, joka oli Huertan tärkein tukija, agenttien kanssa saada keisarin tuki vallankaappaukselle. Hänet pidätettiin Yhdysvalloissa Newmanissa New Mexicossa maan puolueettomuuslakien rikkomisesta. Huerta vapautettiin Fort Blissista ja asetettiin kotiarestiin. Hän kuoli maksakirroosiin Texasissa El Pasossa.
Lähteet
| ||||||||||||||
