Vilhelm I (Alankomaat)
| Vilhelm I | |
|---|---|
 | |
| Alankomaiden kuningas | |
| Valtakausi | 15. maaliskuuta 1815 – 7. elokuuta 1840 |
| Seuraaja | Vilhelm II |
| Luxemburgin suurherttua | |
| Valtakausi | 15. maaliskuuta 1815 – 7. elokuuta 1840 |
| Seuraaja | Vilhelm II |
| Syntynyt | 24. elokuuta 1772 Haag, Yhdistyneet provinssit |
| Kuollut | 12. joulukuuta 1843 (71 vuotta) Berliini, Preussin kuningaskunta |
| Puoliso | Frederica Louisa Wilhelmina |
| Lapset | Vilhelm II Frederik Pauline Marianne |
| Koko nimi | Willem Frederik |
| Suku | Orania-Nassau |
| Isä | Vilhelm V |
| Äiti | Wilhelmina |
| Uskonto | protestantti |
Vilhelm I (holl. Willem Fredrik); (24. elokuuta 1772 Haag, Yhdistyneet provinssit – 12. joulukuuta 1843 Berliini, Preussin kuningaskunta) oli Yhdistyneen Alankomaiden kuningaskunnan prinssihallitsija vuosina 1813–1815 sekä Alankomaiden kuningas ja Luxemburgin suurherttua vuosina 1815–1840. Hänen aikanaan Alankomaiden talous lähti nousuun ranskalaisvallan jälkeen.[1][2]
Suku
Orania-Nassau-sukuisen kuningas Vilhelm I:n vanhemmat olivat Oranian viimeinen käskynhaltija Vilhelm V Oranialainen ja Preussin prinsessa Wilhelmina (1751–1820). Vilhelm oli vuoteen 1813 asti Oranian prinssi Vilhelm VI.[1]
Avioliitot ja lapset
Vilhelm avioitui vuonna 1791 Preussin kuningas Fredrik Vilhelm II:n tyttären, Frederica Louisa Wilhelminan kanssa.[2]
Kuningas Vilhelm I:lle ja kuningatar Wilhelminalle syntyi neljä lasta:
- Willem Frederik George Lodewijk van Oranje-Nassau, Oranian prinssi (tuleva Vilhelm II), (1792–1849)
- Willem Fredrik Karel van Oranje-Nassau (prinssi Frederik), (1797–1881), avioitui Preussin kuningas Fredrik Vilhelm III:n ja kuningatar Luisen tyttären, serkkunsa Preussin prinsessa Louise Augusta Wilhelmina Amalian kanssa; neljä lasta, joista vanhin tytär oli Ruotsin ja Norjan kuningatar Lovisa.
- Wilhelmina Frederika Louise Paulina Charlotte van Oranje-Nassau (prinsessa Paulina), (1800–1806), kuoli kuusivuotiaana
- Wilhelmina Frederika Louise Charlotte Marianne van Oranje-Nassau (prinsessa Marianne), (1810–1883), avioitui 1830 Preussin kuningas Fredrik Vilhelm III:n ja kuningatar Luisen nuorimman pojan, serkkunsa prinssi Albrechtin (1809–1872) kanssa; viisi lasta, avioero 1849
Kuningatar Wilhelminan kuoltua vuonna 1837 Vilhelm avioitui kreivitär Henriette d’Oultremont de Wegimontin kanssa vuonna 1841 Berliinissä, missä hän kuoli vuonna 1843.
Käskynhaltija
Vilhelm V oli Oranian perinnöllinen käskynhaltija, kun Ranskan vallankumousarmeija hyökkäsi Alankomaihin. Hän pakeni poikansa kanssa Englantiin. Toisin kuin isänsä, Vilhelm oli vahvaluontoinen, ja hän yritti saada tasavallan takaisin. Vuonna 1799 Vilhelm nousi maihin nykyisessä Pohjois-Hollannissa. Paikallinen hollantilaisväestö ei ollut tyytyväisiä prinssin saapumiseen. Joitakin paikallisia oranialaisia oli jopa teloitettu. Useitten pienehköjen taisteluitten jälkeen hänen oli pakko lähteä jälleen maasta. Napoleon Bonaparte antoi hänelle muutamia saksalaisia ruhtinaskuntia korvauksena menetetyistä alueista. Nämä ruhtinaskunnat takavarikoitiin, kun Napoleon hyökkäsi Saksaan vuonna 1806. Vilhelm sai tukea hänen preussilaisilta sukulaisiltaan.
Napoleonin hävittyä Leipzigin taistelussa lokakuussa 1813 Ranskan joukot perääntyivät kotimaahansa. Hollannin maakuntahallitus muodostettiin, ja Vilhelm kutsuttiin takaisin maahan. Aika oli otollinen prinssille, koska ranskalaiset olivat lähteneet maasta ja jättäneet Hollannin talouden heikkoon tilaan.[2]
Kuningas
30. marraskuuta 1813 Vilhelm nousi maihin Scheveningenissä, mistä hän oli lähtenyt maanpakoon isänsä kanssa 18 vuotta aiemmin. Joulukuun kuudentena maakuntahallitus tarjosi hänelle kuninkaan arvonimeä. Vilhelm kieltäytyi ja ilmoitti, että hän nousisi valtaistuimelle vain, jos hänestä tulisi prinssihallitsija. Lisäksi Vilhelm vaati, että kansan oikeudet olisi turvattava perustuslailla. Perustuslaki antoi Vilhelmille lähes rajattomat valtaoikeudet, ja ministerit olivat vastuussa ainoastaan hänelle. Vilhelmistä tuli prinssihallitsija Amsterdamin Nieuwe Kerkissä vuonna 1813. Seuraavana vuonna hän sai ylimmän vallan koko Alankomaissa.
Napoleonin uhan noustua tämän paettua Elbalta Vilhelm julistautui Alankomaiden kuninkaaksi 16. maaliskuuta 1815. Hänen poikansa, tuleva kuningas Vilhelm II osallistui liittoutuneiden joukkojen yhteisenä komentajana Waterloon taisteluun. Kun Napoleon oli lähetetty maanpakoon Saint Helenalle, Vilhelm I hyväksyi uuden perustuslain, joka tarjosi edelleen hallitsijalle varsin laajan vallan.
Eteläisen roomalaiskatolisen papiston vieraannutti Vilhelmin valtion ylivallan politiikka kirkollisissa asioissa. Hän asetti Gentin, Louvainin ja Liègen yliopistot valtion hallintaan ja vaati seminaarin opiskelijoita osallistumaan uuteen "filosofiseen korkeakouluun" Louvainissa. Etelämaalaisia vihastutti entisestään päätös tehdä hollannista hallintokieli koko valtakunnassa ja hollantilaisten vaatima vapaakauppaa, kun etelän teollisuus tarvitsi suojelua.[2]
Eteläiset liberaalit ja katoliset ryhmittymät, jotka vastustivat Vilhelmin hallintoa, liittyivät vuonna 1828 ("puolueiden liitto") ja anoivat kuningasta poliittisia ja uskonnollisia uudistuksia varten. Pariisin vallankumouksen innoittamana heinäkuussa 1830 Brysselissä puhkesi kapina seuraavassa kuussa. Alkuperäisten kapinallisten sotilaallisten menestysten jälkeen Euroopan johtavien valtojen konferenssi päätti tammikuussa 1831, että Belgian tulee olla itsenäinen valtio. William kieltäytyi hyväksymästä Belgian eroa ja odotti uusiutuvaa sodankäyntiä. Vastarinta kesti vuoteen 1839, jolloin hän lopulta taipui suurvaltojen vaatimuksiin ja myönsi Belgian itsenäisyyden. Hän oli tietoinen siitä, että hollantilaiset vastustivat yhä enemmän hänen itsevaltaisia menetelmiään, joten hän luopui kruunusta lokakuussa 1840 ja vietti loppuelämänsä Berliinissä.[2]
Lähteet
- ↑ a b William I Encyclopedia Britannica. Viitattu 31.5.2016.
- ↑ a b c d e William I | King of The Netherlands & Grand Duke of Luxembourg | Britannica www.britannica.com. Viitattu 4.8.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vilhelm I (Alankomaat) Wikimedia Commonsissa
 | Edeltäjä: - | Luxemburgin suurherttua 1815–1840 | Seuraaja: Vilhelm II |
 | Edeltäjä: – | Alankomaiden kuningas 1815–1840 | Seuraaja: Vilhelm II |
| ||||||||||||||||||||||
