Michele Alboreto
Michele Alboreto | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 23. joulukuuta 1956 Milano, Italia |
Kuollut | 25. huhtikuuta 2001 (44 vuotta) Klettwitz, Brandenburg, Saksa |
Kansalaisuus | Italia |
Formula 1 -ura | |
Aktiivivuodet | 1981–1994 |
Talli(t) | Tyrrell, Ferrari, Larrousse, Footwork, BMS Scuderia Italia, Minardi |
Kilpailuja | 215 (194 lähtöä) |
Maailmanmestaruuksia | 0 |
Voittoja | 5 |
Palkintosijoja | 23 |
Paalupaikkoja | 2 |
Nopeimpia kierroksia | 5 |
MM-pisteitä | 186,5 |
Ensimmäinen kilpailu | San Marinon Grand Prix 1981 |
Ensimmäinen voitto | Las Vegasin Grand Prix 1982 |
Viimeinen voitto | Saksan Grand Prix 1985 |
Viimeinen kilpailu | Australian Grand Prix 1994 |
[ Muokkaa Wikidatassa ] | |
Infobox OK |
Michele Alboreto (23. joulukuuta 1956 Milano, Italia – 25. huhtikuuta 2001 Klettwitz, Brandenburg, Saksa)[1][2] oli italialainen kilpa-autoilija, Formula 1 -kuljettaja ja Le Mansin 24 tunnin ajon voittaja.[1][2]
Alboreto oli opiskellut suunnittelua, ja hän osallistui itse suunnittelemallaan CMR-autolla Formula Monza -kilpailuun ilman mainittavaa menestystä. Vuodeksi 1978 hän siirtyi Formula 3 -luokkaan ja sijoittui Italian F3-sarjassa seuraavana vuonna toiseksi. Vuodeksi 1980 hän siirtyi EM-sarjaan ja ajoi samaan aikaan kestävyyskilpailuja Lancialla. Hän voitti 1981 Euroracing-mestaruuden ja siirtyi Minardin Formula 2 -talliin. Samana vuonna hän voitti Lancialla yhdessä Riccardo Patresen kanssa Watkins Glenin kuuden tunnin kilpailun.
Ensimmäisen kerran Alboreto ajoi F1:ssä vuoden 1981 San Marinon GP:ssä Tyrrellillä. Vuosina 1981–1994 Alboreto kilpaili Formula 1 -luokassa Tyrrell, Ferrari, Footwork, Arrows, Lola (BMS Scuderia Italia) ja Minardi -talleissa.[1][2] Hän starttasi yhteensä 194 GP-kilpailuun (vain yhdeksällä kuljettajalla on kilpailussa ollut enemmän startteja), joista voitti viisi, sai 23 muuta palkintosijaa, kaksi paalupaikkaa ja viisi nopeinta kierrosta.[1][2]
Tyrrell oli tyytyväinen Alboreton suorituksiin Formula 2 -sarjassa ja antoi hänelle mahdollisuuden kilpailla tallissa vuosina 1981-83.[1] Hän voitti ensimmäisen kilpailunsa Las Vegasin GP:ssä vuonna 1982, joka toimi kauden päätösosakilpailuna.[1][2][3][4] Vuoden 1983 Detroitin GP:n voitto puolestaan oli Tyrrell tallin viimeinen voitto ja moottorien osalta normaalisti hengittävien viimeinen voitto, kunnes turbot kiellettiin vuonna 1988.[1][5]
Kaudeksi 1984 Alboreto siirtyi Ferrari -talliin, jossa ajoi paalupaikalta voittoon (voiton merkitystä lisäsi sen olleen ensimmäinen italialaiskuskin voitto Ferrarilla sitten Ludovico Scarfiottin vuoden 1966 voiton).[1][2][6][7]
Alboreton paras kausi osui vuoteen 1985, jolloin hän sijoittui Ferrarillaan MM-sarjassa toiseksi 53 pisteellä.[1][8] Kauden puolivälissä ja vielä jonkin verran sen jälkeenkin hänellä oli kaikki mahdollisuudet mestaruuteen, mutta ne hiipuivat, kun kauden viisi viimeistä osakilpailua keskeytyivät teknisten ongelmien takia.[8] Alboreto hävisi Alain Prostille selvästi (73 pistettä) mutta voitti selvästi kolmanneksi sijoittuneen Keke Rosbergin (40 pistettä).[8]
Vuoden 1985 jälkeen Alboreton kilpailumenestys alkoi hiipua, ja hän ajoi ilman menestystä loppu-uransa Tyrrellillä, Lolan autoja käyttäneillä Larroussella ja Scuderia Italialla, Arrowsilla ja Minardilla.[1][2][9] Lolan autot osoittautuivat pahasti viallisiksi, ja karsiutumisia oli siksi useita.[1][2]
F1-uransa jälkeen Alboreto kilpaili urheiluautoilla ja voitti vuonna 1997 Le Mansin 24 tunnin kilpailun Porschella yhdessä Stefan Johanssonin ja Tom Kristensenin kanssa.[1][10]
Alboreto kuoli 25.4.2001 itäisessä Saksassa sijaitsevalla Lausitzringin moottoriradalla tapahtuneessa onnettomuudessa, kun hänen testaamansa Audi R8 -prototyyppiauton rengas räjähti tuhoisin seurauksin.[11][12] Vuonna 2021 Monzan radan kuuluisin mutka Parabolica nimettiin uudelleen Alboreton mukaan.[13]
F1-kaudet, tallit, pisteet, sijoitukset
- 1981 (Tyrrell): 0 MM-pistettä, sijoitus MM-sarjassa -
- 1982 (Tyrrell): 25 pistettä, sijoitus 8.
- 1983 (Tyrrell): 10 pistettä, sijoitus 12.
- 1984 (Ferrari): 30,5 pistettä, sijoitus 4.
- 1985 (Ferrari): 53 pistettä, sijoitus 2.
- 1986 (Ferrari): 14 pistettä, sijoitus 9.
- 1987 (Ferrari): 17 pistettä, sijoitus 7.
- 1988 (Ferrari): 24 pistettä, sijoitus 5.
- 1989 (Tyrrell, Larrousse): 6 pistettä, sijoitus 11.
- 1990 (Arrows): 0 pistettä, sijoitus -
- 1991 (Footwork): 0 pistettä, sijoitus -
- 1992 (Footwork): 6 pistettä, sijoitus 10.
- 1993 (Lola): 0 pistettä, sijoitus -
- 1994 (Minardi): 1 piste, sijoitus 24.
Vuosi | Talli | Valmistaja | Moottori | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | Sijoitus | Pisteet |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1981 | Team Tyrrell | Tyrrell 010 | Cosworth V8 | USW | BRA | ARG | SMR Kesk. | BEL 12 | MON Kesk. | ESP DNQ | FRA 16 | GBR Kesk. | GER DNQ | AUT Kesk. | - | 0[1][2] | |||||
Tyrrell 011 | NED 9 | ITA Kesk. | CAN 11 | CPL 13 | |||||||||||||||||
1982 | Team Tyrrell | Tyrrell 011 | Cosworth V8 | RSA 7 | BRA 4 | USW 4 | SMR 3 | BEL Kesk. | MON 10 | DET Kesk. | CAN Kesk. | NED 7 | GBR NC | FRA 6 | GER 4 | AUT Kesk. | SUI 7 | ITA 5 | CPL 1 | 8. | 25[1][2] |
1983 | Benetton Tyrrell Team | Tyrrell 011 | Cosworth V8 | BRA Kesk. | USW 9 | FRA 8 | SMR Kesk. | MON Kesk. | BEL 14 | DET 1 | CAN 8 | GBR 13 | GER Kesk. | AUT Kesk. | 12. | 10[1][2] | |||||
Tyrrell 012 | NED 6 | ITA Kesk. | EUR Kesk. | RSA Kesk. | |||||||||||||||||
1984 | Scuderia Ferrari | Ferrari 126C4 | Ferrari V6 | BRA Kesk. | RSA 11 | BEL 1 | SMR Kesk. | FRA Kesk. | MON 6‡ | CAN Kesk. | DET Kesk. | DAL Kesk. | GBR 5 | GER Kesk. | AUT 3 | NED Kesk. | ITA 2 | EUR 2 | POR 4 | 4. | 30,5[1][2] |
1985 | Scuderia Ferrari | Ferrari 156/85 | Ferrari V6 | BRA 2 | POR 2 | SMR Kesk. | MON 2 | CAN 1 | DET 3 | FRA Kesk. | GBR 2 | GER 1 | AUT 3 | NED 4 | ITA 13 | BEL Kesk. | EUR Kesk. | RSA Kesk. | AUS Kesk. | 2. | 53[1][2] |
1986 | Scuderia Ferrari | Ferrari F1/86 | Ferrari V6 | BRA Kesk. | ESP Kesk. | SMR 10 | MON Kesk. | BEL 4 | CAN 8 | DET 4 | FRA 8 | GBR Kesk. | GER Kesk. | HUN Kesk. | AUT 2 | ITA Kesk. | POR 5 | MEX Kesk. | AUS Kesk. | 9. | 14[1][2] |
1987 | Scuderia Ferrari | Ferrari F1/87 | Ferrari V6 | BRA 8 | SMR 3 | BEL Kesk. | MON 3 | DET Kesk. | FRA Kesk. | GBR Kesk. | GER Kesk. | HUN Kesk. | AUT Kesk. | ITA Kesk. | POR Kesk. | ESP 15 | MEX Kesk. | JPN 4 | AUS 2 | 7. | 17[1][2] |
1988 | Scuderia Ferrari | Ferrari F1/87/88C | Ferrari V6 | BRA 5 | SMR 18 | MON 3 | MEX 4 | CAN Kesk. | DET Kesk. | FRA 3 | GBR 17 | GER 4 | HUN Kesk. | BEL Kesk. | ITA 2 | POR 5 | ESP Kesk. | JPN 11 | AUS Kesk. | 5. | 24[1][2] |
1989 | Tyrrell Racing Organisation | Tyrrell 017B | Cosworth V8 | BRA 10 | 11. | 6[1][2] | |||||||||||||||
Tyrrell 018 | SMR DNQ | MON 5 | MEX 3 | USA Kesk. | CAN Kesk. | FRA | GBR | ||||||||||||||
Equipe Larrousse | Lola LC89 | Lamborghini V12 | GER Kesk. | HUN Kesk. | BEL Kesk. | ITA Kesk. | POR 11 | ESP DNPQ | JPN DNQ | AUS DNPQ | |||||||||||
1990 | Footwork Arrows Racing | Arrows A11B | Cosworth V8 | USA 10 | BRA Kesk. | SMR DNQ | MON DNQ | CAN Kesk. | MEX 17 | FRA 10 | GBR Kesk. | GER Kesk. | HUN 12 | BEL 13 | ITA 12 | POR 9 | ESP 10 | JPN Kesk. | AUS DNQ | - | 0[1][2] |
1991 | Footwork Grand Prix International | Footwork A11C | Porsche V12 | USA Kesk. | BRA DNQ | SMR DNQ | - | 0[1][2] | |||||||||||||
Footwork FA12 | MON Kesk. | CAN Kesk. | MEX Kesk. | ||||||||||||||||||
Footwork FA12C | Cosworth V8 | FRA Kesk. | GBR Kesk. | GER DNQ | HUN DNQ | BEL DNPQ | ITA DNQ | POR 15 | ESP Kesk. | JPN DNQ | AUS 13 | ||||||||||
1992 | Footwork Grand Prix International | Footwork FA13 | Mugen-Honda V10 | RSA 10 | MEX 13 | BRA 6 | ESP 5 | SMR 5 | MON 7 | CAN 7 | FRA 7 | GBR 7 | GER 9 | HUN 7 | BEL Kesk. | ITA 7 | POR 6 | JPN 15 | AUS Kesk. | 10. | 6[1][2] |
1993 | Lola BMS Scuderia Italia | Lola T93/30 | Ferrari V12 | RSA Kesk. | BRA 11 | EUR 11 | SMR DNQ | ESP DNQ | MON Kesk. | CAN DNQ | FRA DNQ | GBR DNQ | GER 16 | HUN Kesk. | BEL 14 | ITA Kesk. | POR Kesk. | JPN | AUS | - | 0[1][2] |
1994 | Minardi Scuderia Italia | Minardi M193B | Ford V8 | BRA Kesk. | PAC Kesk. | SMR Kesk. | MON 6 | ESP Kesk. | 24. | 1[1][2] | |||||||||||
Minardi M194 | CAN 11 | FRA Kesk. | GBR Kesk. | GER Kesk. | HUN 7 | BEL 9 | ITA Kesk. | POR 13 | EUR 14 | JPN Kesk. | AUS Kesk. |
‡ Vuoden 1984 Monacon osakilpailusta jaettiin vain puolikkaat pisteet, koska kilpailu keskeytettiin rankkasateen vuoksi ja kilpailun pituus jäi alle 75 %:iin alkuperäisestä.
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z Michele Alboreto - Italy ESPN. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Michele Alboreto ChicaneF1.com. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Rosberg's the Champion despite just One Win ESPN. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
- ↑ 1982 Las Vegas Grand Prix - Race Result Results - Archive 1950-2016. Formula 1. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Alboreto Takes Second Win in Detroit ESPN. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Marincovich, Carlo: Nostra Ferrari dei miracoli Archivio. 29.4.1984. La Repubblica.it. Viitattu 28.7.2016. (italiaksi)
- ↑ Alboreto Delivers First Ferrari Victory ESPN. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c 1985 Formula One Season Standings ESPN. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
- ↑ La formula 1 avra' piloti italiani, Alboreto e Martini alla minardi Archivio. 5.2.1994. La Repubblica.it. Viitattu 28.7.2016. (italiaksi)
- ↑ Chargé, Thierry: Classement des 24 heures du Mans 1997 Groupe - Tous. 7.12.2012. 24h du Mans. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Former Ferrari Ace Alboreto Dies in Testing Crash F1 News. 26.4.2001. Autosport.com. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Slow Puncture Caused Alboreto Accident F1 News. 30.4.2001. Autosport.com. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Monza to rename the Parabolica in honour of Michele Alboreto during Italian GP weekend Formula1.com. 31.8.2021. Formula One World Championship Limited. Viitattu 5.9.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Autoworld.com Michele Alboreto[vanhentunut linkki] (englanniksi)
- GrandPrix.com Michele Alboreto (englanniksi)
|